Miten neutraali osapuoli voi auttaa vaikeissa kiistoissa?

Akordi toimii neutraalina avustajana tilanteissa, joissa on useita osapuolia, erilaisia intressejä ja haastava yhteiskunnallinen ongelma ratkaistavana. Videolla Iijoen vesistövisiotyöhön osallistuneet kertovat, mitä hyötyä Akordin mukanaolosta oli työn etenemisen ja luottamuksen rakentamisen kannalta.

Katso myös video koko Iijoen vesistövisiotyöstä https://akordi.fi/?p=3305

Yhteisen ymmärryksen rakentumisesta ympäristöä koskevassa suunnittelussa ja päätöksenteossa – arvot, intressit ja tieto

Lauri Rantala

Yhteisellä ymmärryksellä tarkoitetaan arkisesti käsitystä, jonka kaksi tai useampi ihminen jakaa. Päätöksenteossa yhteinen ymmärrys ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisi jostain asiasta samaa mieltä, koska yhteisen ymmärryksen muodostamiseen liittyy tiedon lisäksi myös arvot ja intressit. Yhteisen ymmärryksen kannalta riittää, että ymmärtää käsillä olevan asian perusteluja ja toisten ihmisten näkökulmia.

Arvot tulevat esiin valintatilanteissa

Arvoilla viittaan ihmisten käsityksiin siitä mikä ihmisille on tärkeää ja miten asioiden pitäisi olla. Arvot voivat olla kasvatuksen ja kulttuurin juurruttamia ja oman elämänkokemuksen sekä persoonan myötä tietoisesti tai tiedostamatta muodostuneita. Arvot ovat vahvasti omaan elämäntilanteeseen ja paikkaan sidottuja, usein hitaasti muuttuvia ja niihin liittyy läheisesti tunteet ja sisäisen eheyden kokemus, jota psykologiset puolustusmekanismit ylläpitävät.

Kun ihmisiltä kysytään arvoista, niin aika lailla jokaiselle esimerkiksi luonnonsuojelu on tärkeää, mutta meillä on hyvin erilaiset käsitykset siitä mitä luonnonsuojelulla tarkoitamme. Kun pääsemme semanttisella tasolla puhumaan samasta ilmiöstä, voidaan asioita myös arvottaa. Käytännössä teemme jatkuvasti valintoja eri asioiden välillä ja tämä suhteellinen arvottaminen näkyy mielipiteissä ja teoissa. Joku voi olla valmis luopumaan osasta toimeentuloaan luonnontilaisen lähteen säilyttämisen vuoksi tai käyttää aikaansa purokunnostustalkoisiin television katsomisen sijaan. Valintatilanteessa asiat saavat eri painoarvoja, joka voi tehdä kokonaisuudesta osin ristiriitaisen. Onneksi olemme myös hyviä selittämään ristiriitaisia valintojamme. Ristiriitoja lisää vielä julkinen minä, joka edustaa sosiaalisesti hyväksyttäviä arvoja, mutta joka ei ole sama kuin se minä, joka tekee valintoja muiden katseilta piilossa.

Intressit kertovat hyödynsaajista ja haitankärsijöistä

Intressit sen sijaan voidaan määritellä taloudellisen tai muun hyödyn näkökulmasta. Ihmisellä tai organisaatiolla voi olla taloudellinen intressi esimerkiksi luonnonvaroihin. Vaikka arvojen ja intressien erottelu on osin keinotekoista, intressit sopivat paremmin organisaatioiden näkökulman ymmärtämiseen. Organisaatiot ovat tietyssä mielessä itsenäisiä toimijoita, joiden työntekijät eivät pysty useinkaan tekemään itsenäisiä päätöksiä. Kerromme organisaatioiden suulla asioita, joista emme ole välttämättä samaa mieltä.

Tietoa on ymmärrys ilmiöstä ja tarvittavien toimenpiteiden vaikutuksista

Ympäristöä koskevan päätöksenteon ydintä on tieto ja yhteisen tiedonmuodostuksen prosessi. Tiedonkaan osalta asiat eivät ole kovin yksiselitteisiä, jota valaisen esimerkkien kautta.

Muutama viikko sitten julkaistiin uutinen Yellowstonejärven metaanipäästöistä ja Acidovorax-suvun bakteerista, joka tuottaa metaania myös hapellisissa oloissa, minkä ei pitänyt olla mahdollista. En ole alan asiantuntija, mutta päätelmät saattaisivat mennä jotakuinkin niin, että jos metaania syntyy merkittävä määrä myös hapellisissa oloissa, ei järvien suurista metaanipäästöistä voida syyttää samassa määrin esimerkiksi rehevöitymisprosessia.

Toinen tuore uutinen kertoi siitä, miten covid-19-tutkimukset ovat muuttaneet käsitystämme myös muiden hengitystievirusten pääasiallisesta leviämistavasta aerosolien muodossa. Tässäkin tapauksessa jokin yleisesti hyväksytty tosiseikka muuttui tarkemman tutkimisen myötä.

Vastaavia esimerkkejä löytyy loputtomasti, joista klassisin lienee maan kiertäminen auringon ympäri eikä toisinpäin, ja kyse on tieteen itse itseään korjaavasta prosessista. Tiede ei kuitenkaan vaikuta rakentuvan kirjaimellisesti edellisen tiedon päälle, vaan paremminkin hajoaa aika ajoin verkon tavoin sen jossain osassa, joka pakottaa järjestelmään ja tulkitsemaan havaintoja uudella tavalla, punomaan verkon kokoon entistäkin vahvemmaksi.

Rokuan pohjavesikriisi

Minulle tuli uutisista mieleen Rokuan pohjaveden ja järvien pintojen dramaattinen, paikoin jopa kahden metrin aleneminen 2000-luvun alkupuolella, jonka johdosta käynnistettiin mittavia ja pitkäkestoisia tutkimushankkeita ilmiön ymmärtämiseksi ja ratkaisemiseksi. Toimin väitöskirjatutkijana tutkimusten loppuvaiheessa 2010-luvun alkupuolella tavoitteena käynnistää yhteishallintamalli (co-management) Rokuan pohjaveden korkeudesta riippuvien järvien veden pintojen nostamiseksi ja ylläpitämiseksi.

Rokuan pohjaveden laskun pääselittäjäksi vakiintui harjua ympäröivät, paikoin jopa kahdeksan metriä paksuja turvekerroksia puhkovat ojitukset. Hypoteesia tukivat lukuisat seikat, kuten ojien kautta purkautuvat vesimassat, jotka olisivat riittäneet koko Oulun vedentarpeeseen. Pohjaveden pinnankorkeuksien historiallista rekonstruointia täydensivät mm. vanhat valokuvat ja suppakuoppien kasvillisuusanalyysit.

Kaiken lähtökohtana oli pohjaveden pinnankorkeuksien noin 30 vuoden, osin puutteellinen mittaussarja, jota verrattiin alueen (interpoloituihin) sademääriin ja haihduntamalliin. Trendit osoittivat eri suuntaan, joten tilaston mukaan täytyi olla jokin tekijä X, joka näytti laskevan pohjaveden pintaa. Hypoteesi ojien harjua kuivattavasta vaikutuksesta tuntui niin uskottavalta, että se vakiintui prosessin aikana lähes totuudeksi, jonka pohjalta tehtiin mm. monitavoitearviointi toimenpidevaihtoehdoista.

Tilanne sai yllättävän käänteen, kun Monte Carlo -mallinnukset, joiden piti vain täsmentää tietoa ojitusten vaikutuksesta, osoittivat, että ojitukset eivät todennäköisesti selitä harjun tyhjenemistä, vaikka niillä voikin olla pieni vaikutus kokonaisuudessa. Yhtä kaikki, ojien tukkimisilla tai patoamisilla ei olisi saavutettu käytännössä merkittävää vaikutusta aikaiseksi. Tutkimushaastatteluissa kaikki asiantuntijat eivät tulkintaa hyväksyneet ja yksi puhui jopa kasvojen menettämisestä.

Lähdin kriittisesti arvioimaan menneitä ja uudempia tutkimustuloksia, haastattelin myös tutkijoita, ja päädyin järjestelemään palasia uudelleen puhtaalta pöydältä.

Ensinnäkin pohjaveden pinnankorkeuden muutoksen vaihtelu oletettiin lineaariseksi, vaikka sillä on jonkinlainen kyllästymispiste, jossa pohjaveden pinnan korkeus ei enää kasva, vaikka sataisi kuinka paljon. Uusien tutkimustulosten pohjalta myös tiedettiin, että harjun suuresta koosta johtuen, viive sateen ja siitä muodostuneen pohjaveden välillä oli keskimäärin jopa vuosi. Näillä tiedoilla saattoi olla merkitystä aikasarjassa, jonka alku ja loppupäät ajoittuivat ääripäihin sateisien vuosien suhteen.

Toinen vielä mielenkiintoisempi tutkimustulos oli Rokuan harjun puuston aiempaa arvioitua suurempi haihduttava vaikutus. Kun Rokuan nykyisen puuston peittävyyttä, haihduntaa ja pohjaveden muodostumista verrattiin sadan vuoden takaiseen tilanteeseen, jolloin harjun metsä oli palanut kokonaan, muodostui pohjavettä nykytilassa vain 2/3 siitä mitä sitä muodostui sata vuotta sitten puuttomana aikana. (Yhteisen tiedonmuodostuksen näkökulmasta on myös huomionarvoista, että hypoteesi tuli sidosryhmiltä, ei tutkijoilta.)

Kun aikasarjaa korjattiin uusilla seurantatiedoilla sekä tutkimustuloksilla kokonaishaihdunnasta, pohjaveden pinnan mittaustiedot ja pohjaveden muodostumisen mallinnuksen trendit alkoivat lähestyä toisiaan ja muuttuivat samansuuntaisiksi (ks. Kuvio 1). Samalla poistui myös mystinen X-tekijä.

pastedGraphic.png

Kuvio 1. Pohjaveden pinnan tasojen (sininen) ja simuloidun pohjaveden muodostumisen (punainen) trendit. (Kuvio on julkaisematon eikä sitä ole tarkistettu, mutta toimii tässä yhteydessä havainnollistavana kuviona. En em. asioiden vuoksi mainitse kuvion laatijaa.)

 

Jotta kaikki ei olisi jäänyt teoreettiseksi spekuloinniksi, 2010-luvun sateet nostivat Rokuan pohjaveden korkeuden ennätystasolle aina siihen pisteeseen asti, että paikoin männyt hukkuivat veden alle. Vaikutti siltä, että sekä tutkimus että käytäntö osoittivat, että pohjaveden pinnan laskua selitti ennen kaikkea kuivat vuodet ja että Rokuan harjun tyhjenemisestä ei ollut huolta.

Rokuan tapauksessa oli mahdollista muodostaa uusi havainnot selittävä malli pohjaveden pinnan muutoksista. Pohjaveden pinta on voinut olla keskimäärin nykyistä korkeammalla vuosisadan alussa puuston vähäisemmän haihduttavan vaikutuksen vuoksi, mutta viime vuosikymmenien pohjaveden korkeuden vaihtelu selittyy enimmäkseen ilmastollisista syistä. Mielenkiintoisinta tässä on se, että myös aikaisempi ojitusteoria oli täysin looginen ja senhetkiset havainnot selittävä malli pohjaveden laskuun johtavista syistä.

Päätelmiä

Esimerkeillä halusin nostaa esille ennen kaikkea sen, miten tieto ja yhteinen ymmärrys rakentuvat inhimillisessä prosessissa, ja kuinka ihmiset voivat tehdä loogisia päätelmiä heidän lähtötiedoistaan käsin. Sillä hetkellä, kun eri alan ihmiset kokoontuvat saman pöydän ääreen käsittelemään ympäristöä koskevaa ilmiötä, on periaatteessa mahdollista, että he kaikki ovat ”oikeassa”, että jokaisella on perusteltu ja ristiriidaton, vaikkakin vajavainen käsitys ilmiöstä. Ja vaikka osalla ihmisistä onkin kokonaisvaltaisempi ja selittävämpi käsitys ilmiöstä, ympäristökysymykset tuppaavat aina yllättämään moniulotteisuudellaan.

Toiseksi, tieto yksin ei ratkaise sitä mitä jonkin asian suhteen tulee tehdä. Yhteisen ymmärryksen muodostuminen ei ole vain tiedollinen kysymys, vaan myös arvovalintoja, tavoitteen asettelua sekä hyötyjen ja haittojen jakaantumista koskeva kysymys, joka edellyttää lähes aina kykyä tehdä kompromisseja ja vaihtokauppoja. Lisäksi ihmisten tulee pystyä keskustelemaan toistensa kanssa rakentavasti, jota voi vaikeuttaa mm. epäluottamus ja eri osapuolten valtasuhteiden epätasapaino.

Yhteisen ymmärryksen muodostuminen on prosessi, jonka aikana käsitykset muuttuvat, arvot selkiintyvät ja pelot usein väistyvät. On hyvä puhua prosessista, koska meillä harvoin on valmiita käsityksiä siitä, miten jonkin ympäristökysymyksen kohdalla tulisi toimia, emmekä ole aina kovin johdonmukaisia ajattelussamme.

Kolmanneksi, tieto, arvot ja intressit vaikuttavat käytännössä kaikki toisiinsa. Jos jonkun osapuolen arvot ja intressit ovat uhattuna, syntyy tyypillisesti kiistelyä myös tiedosta. Ympäristökysymysten monimutkaisuudesta johtuen ja tutkimuksen sokeita pisteitä hyödyntäen ihmisten on aika helppo rakentaa vaihtoehtoisia, jopa uskottavia selitysmalleja. Tietoa voidaan myös käyttää strategisesti oman edun ajamiseen, joka on tyypillistä esimerkiksi enemmistöön perustuvassa poliittisessa päätöksenteossa, jossa kaikilla päättäjillä ei ole aikaa perehtyä syvällisesti asiakokonaisuuteen. Toisaalta ilmiö on havaittavissa myös toiseen suuntaan: kun tieto tukee omia arvoja ja intressejä, tai kun kaikki ovat samaa mieltä, tietoa ei välttämättä edes kyseenalaisteta.

Neljänneksi, harvoin mitään ilmiötä hallitaan ja ennustetaan täydellisesti, eli käytännössä tehdään aina kompromisseja riittävän luotettavan tiedon ja toteutettavan vaihtoehdon suhteen, ja kyseessä on, jos mahdollista, jatkuva oppimisprosessi. Esimerkiksi Iijoen Raasakan Uiskarinkoskella on kokeiltu tänä kesänä vaelluskalojen nousuhalukkuutta vanhaan uomaan suuremmalla (ympäristö)virtaamalla. Kokeilu antaa lisätietoa myös kalateitä koskevalle arvo- ja intressikeskustelulle. Aina kokeilut eivät ole mahdollisia kustannusriskin vuoksi, jolloin tarvitaan erityisen huolellista suunnittelua, vaihtoehtojen tutkimista ja yhteisen ymmärryksen saavuttamista.

Kaikki nämä asiat vaikuttavat taustalla, jos osapuolet ovat ylipäänsä halukkaita käymään aitoa dialogia osana virallista tai vapaaehtoista prosessia. Ja koska yhteisen ymmärryksen saavuttaminen on aikaa vievää eikä usein käytännön syistä mahdollista, peräänkuulutan luotettavana pidetyn, neutraalin osapuolen läsnäoloa ympäristöä koskevassa isoissa päätöksissä.

Jälkisanat: Luonto antoi opetuksen Oulujoella

Ilmasto yllätti tutkijat Rokualla, mutta mielenkiintoisesti juuri samaan aikaan samainen ilmasto yllätti myös Kainuussa Talvivaaran kaivoksella (nyk. Terrafame) sekä sitä kautta Oulun varavedenhankintaa koskevassa päätöksessä. Runsassateiset vuodet 2010-luvun alkupuolella nostivat Talvivaaran kaivoksen kipsisakka-altaiden pintoja niin, että myrkyllisiä sulfaattipitoisia vesiä jouduttiin purkamaan luonnonvesistöihin enemmän kuin luvat sallivat ja koko tehtaan toiminta ajettiin lopulta alas. Suunnittelussa ei ollut osattu varautua skenaarioon, jossa yhdistyi talouskriisi ja nikkelin hinnan lasku, bioliuotusprosessin ongelmat, kipsisakka-altaan vuodot sekä ennen kaikkea runsassateiset vuodet. Sulfaattipitoiset vedet tekivät tuhoaan kaivoksesta johdetuissa Oulujokeen laskevissa järvissä, ja pelko ulottui Ouluun asti, jonka käytännössä ainoa vesilähde on Oulujoki. Talvivaaran on sanottu olevan yksi Suomen historian suurimmista ympäristöongelmista, ympäristörikoksista ja ennen kaikkea talouskatastrofi, johon upposi satoja miljoonia euroja valtion rahaa.

Talvivaaran ongelmien aikaan Oulussa valmisteltiin kymmenien miljoonien euron investointipäätöstä tulevasta varavesilähteestä. Oulun vedenhankinnan monitavoitearvioinnin aikana Talvivaaran riski Oulujoen vedenotolle ei noussut tapetille, mutta kaupunginhallituksen ja kaupunginvaltuuston pitkittäessä päätöksentekoa, ELY:n viranomaiset alkoivat varoitella Talvivaaran aiheuttamasta riskistä Oulujokeen perustuvalle vesihuollolle ja kehottivat Oulun kaupunkia kiirehtimään päätöstä. Viranomaisten kehotus teki luultavasti Viinivaaran vaihtoehdosta houkuttelevamman muihin vaihtoehtoihin verrattuna, koska Viinivaaran varavesilähde arvioitiin saatavan nopeammalla aikataululla käyttöön. On siis mahdollista, että samainen ilmasto yllätti ja muutti asetelmia myös Oulussa, jossa lopullinen päätös Viinivaarasta tehtiin kaupunginvaltuustossa vain yhden äänen enemmistöllä 34–33.

 

Kirjoittaja Lauri Rantala (ympäristösosiologi) toimii Iijoen kehittämiskoordinaattorina. Lauri on myös Akordi Oy:n neuvonantajaryhmän jäsen.

Vesistökunnostuskoulutuksen toisen koulutuspäivän teemoina järvien ja virtavesien kunnostamisen haasteet

Valtakunnallisessa vesistökunnostusosaamisen täydennyskoulutuksessa otettiin askel eteenpäin, kun koulutuksen toiset koulutuspäivät järjestettiin elokuussa. Päivien aikana käsiteltiin vesiekosysteemien toimintaa keskittyen etenkin rehevöityneiden järvien ja virtavesien kunnostamisen haasteisiin. Päivän luennoitsijat olivat Helsingin yliopiston limnologian professori Jukka Horppila ja Pohjois-Pohjanmaan ELY:n johtava vesitalousasiantuntija Timo Yrjänä (tallenne katsottavissa alla).

Koulutuspäivien luennot saivat paljon kehuja kurssilaisilta:
“Molemmat luennot olivat erinomaisia paketteja”
“Loistavat esitykset, joiden sisällössä on sulateltavaa.”
“Kaikki luennot olivat hyviä ja erittäin opettavaisia!!”

Koulutuksen luennot tarjolla laajemmalle yleisölle

Ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön rahoittama sekä ELY-keskuksen koordinoima vesiosaamisen kehittämishanke on merkittävä panostus suomalaisen vesistökunnostusosaamisen kehittämiseen. Koulutuksesta julkaistavien materiaalien on tarkoitus palvella valtakunnallisen Vesiosaamisen kehittämishankkeen tavoitteita laajemmin ja olla saatavilla mahdollisuuksien mukaan myös niille, jotka eivät osallistuneet kurssille. Akordi julkaisee osan luennoista videopalvelu Vimeossa.

Virtavedet ja niiden kunnostaminen, Timo Yrjänä

Koulutuksen seuraavat lähipäivät järjestetään syyskuussa. Koulutus jatkuu tammikuuhun 2022 asti.
Lisätietoja koulutuksesta löydät täältä.

Vesistökunnostuskoulutus käynnistyi 118 osallistujan voimin

Valtakunnallinen vesistökunnostusosaamisen täydennyskoulutus asiantuntijoille käynnistyi kesäkuussa. Kahteen samansisältöiseen kurssiin ilmoittautui yhteensä 118 osallistujaa. Ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön rahoittama sekä ELY-keskuksen koordinoima vesiosaamisen kehittämishanke on merkittävä panostus suomalaisen vesistökunnostusosaamisen kehittämiseen. Vesistökunnostuskoulutus on toinen hankeen neljästä koulutusmoduulista. Koulutuksen järjestää Akordi.

Osallistujien tavoitteena laaja ymmärrys vesistökunnostuksista

Vesistökunnostuksen ja vesienhoitotehtävien parissa toimiville henkilöille suunnattu koulutus tähtää paitsi alan toimijoiden asiantuntijuuden päivittämiseen ja lisäämiseen, myös vesistökunnostuskäytänteiden kehittämiseen. Joukossa onkin valtava määrä erilaista asiantuntemusta ja kokemusta, sillä monipuolinen osallistujajoukko pitää sisällään eri vaiheissa uraansa olevia asiantuntijoita aina pian valmistuvista opiskelijoista vuosikymmeniä alalla työskennelleisiin “konkareihin”. Yhteistä osallistujajoukolle on toive saada koulutuksen myötä laaja ymmärrys vesistökunnostuksista sekä esimerkiksi kunnostusmenetelmien valinnasta, työn toteutuksesta ja -seurannasta sekä valuma-alue-tarkastelusta. Halu oppia uutta sekä oman osaamisen päivittäminen motivoivat osallistujia:

“Koulutus muodostaa yhdessä muiden koulutusmoduulien kanssa kattavan kokonaisuuden, joka täydentää hyvin pohjakoulutustani. Olen kiinnostunut laajentamaan osaamistani ja tavoitteena on laajempi käytettävyys oman organisaation tehtävissä.”
“Taustani luonnonmaantieteilijänä ja työyhteisö motivoivat. Työelämä on vienyt pohjavesien suojelun ja vesihuollon pariin, mutta aina on säilynyt kiinnostus myös vesistöihin ja niiden suojeluun, tilaan ja kunnostukseen.”

“Suomen vesistöjen tilaan positiivisesti vaikuttaminen on se seikka, mikä ajaa tälle alalle.”

“Minua motivoi halu oppia lisää ja syventää jo olemassa olevaa tietämystäni vesiekosysteemeistä ja vesistökunnostuksista.”

Ensimmäisen koulutuspäivän timanttina Iijoen paneelikeskustelu

Koulutuksen aloituspäivän avasi ja osallistujat tervetulleeksi toivotti Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen johtaja Jonas Liimatta. Ympäristöministeriön edustaja Jenni Jäänheimo toivotti puheenvuorossaan osallistujille antoisaa koulutusta.

Ensimmäinen koulutuspäivän ohjelma piti sisällään mm. Akordin Jonna Kangasojan koulutukseen virittävän puheenvuoron oppimisprosesseista sekä Akordin Emma Luoman puheenvuoron yhteistyön rakentamisesta. Päivän kohokohtana oli kuitenkin paljon kehuja saanut paneelikeskustelu laajapohjaisen yhteistyön rakentamisesta Iijoen vesistöalueella. Panelisteina olivat ympäristökonfliktien hallinnan professori Lasse Peltonen, Iijoen kehittämiskoordinaattori Lauri Rantala sekä ProAgria Oulusta projektipäällikkö Riina Rahkila. Paneelikeskustelun veti Akordin Thomas Banafa.

Koulutuksen kesto on 7kk (kesäkuu-joulukuu 2021).

Lisätietoja koulutuksesta Akordin sivuilta
Lisätietoja vesiosaamisen kehittämishankkeesta

Kevään 2021 YHYS Politiikkadialogissa tutkittiin ympäristökonfliktien luonnetta ja ratkaisumahdollisuuksia

Ympäristökonflikteja on perinteisesti syntynyt ympäristölle haitallisten hankkeiden ja toimintojen ympärille, ja konflikteilla on ollut tärkeä roolinsa ympäristönsuojelun ja -politiikan kehityksessä. Kun ympäristökysymysten painoarvo on viime vuosina kasvanut, ristiriitojen kohteeksi ovat nousseet myös ilmasto- ja ympäristöpolitiikan tavoitteet. Kiristyvien tavoitteiden konkretisoituminen haastaa vallitsevia käytäntöjä ja törmää risteäviin intresseihin esimerkiksi energiantuotannon, luonnonvarojen ja maankäytön sekä kulutuksen kysymyksissä. YHYS ry:n ja Ympäristötiedon foorumin järjestämässä Politiikkadialogissa näitä näkökulmia kytkettiin ajankohtaisiin, ilmasto- ja ympäristötavoitteiden esiin nostamiin jännitteisiin ja ristiriitoihin.

Tilaisuuden ensimmäisellä puoliskolla keskusteltiin siitä miten vaikeissakin kysymyksissä voidaan löytää yhteisiä ratkaisuja ja sitouttaa osapuolet yhteisten tavoitteiden edistämiseen otsikolla ”Metsäkiistoista kohti yhteisymmärrystä”. Johdantona teemaan Emma Luoma esitteli Jyväskylän metsäohjelman valmistelun toteutusta neuvotteluprosessina. Esitystä seuranneessa keskustelussa prosessin suunnittelusta ja avustamisesta vastannut Jonna Kangasoja ja valmistelusta vastanneen yhteistyöryhmän jäsenenä toiminut Panu Halme jakoivat omakohtaisia kokemuksia ja näkemyksiä siitä miten ohjelman laadinnassa onnistuttiin ja mitä intressejä yhteensovittavasta toimintatavasta voidaan oppia. Onnistumisen edellytyksiksi he tunnistivat muun muassa riittävän panostuksen lähtötilanteen ja prosessin määrittelyyn osapuolten kesken sekä yhteisen tietopohjan rakentamisen ennen ratkaisujen muotoilua.

Tilaisuuden tallenne on katseltavissa Ympäristötiedon foorumin Youtube-kanavalla:

**

TILAISUUDEN OHJELMA:

Klo 10 Millaisia ovat ympäristökonfliktien ulottuvuudet ja osapuolet? Lasse Peltonen, ympäristökonfliktien hallinnan professori, Itä-Suomen yliopisto

Klo 10.15 Esimerkkejä konflikteista kestävyysmurroksen edessä

I Metsäkiistoista kohti yhteisymmärrystä

  • Tutkija-alustus: Emma Luoma, Itä-Suomen yliopisto
  • Haastateltavana yliopistonlehtori Panu Halme Jyväskylän yliopistosta sekä Akordin toimitusjohtaja Jonna Kangasoja

II Ilmastonuoret haastamassa valtioiden tavoitteita ja omistajaohjausta – hegemonia ja kamppailu käsitteistä

  • Tutkija-alustus: Lauri Lahikainen, etiikan ja yhteiskuntafilosofian tutkija Tampereen yliopistosta
  • Haastateltavina psykologian maisteriopiskelija ja ilmastoaktivisti Juni Sinkkonen sekä europarlamentaarikko Heidi Hautala

Klo 11.15 Tauko

Klo 11.25 Esimerkit jatkuvat:

III Maatalouden tuet, suopellot ja ekologinen siirtymä – esimerkki kansallisen tason rakenteellisesta konfliktista

  • Tutkija-alustus: Kristiina Regina, tutkimusprofessori Luonnonvarakeskuksesta
  • Keskustelijoina asiantuntija Jukka Rantala MTK:sta, viljelijä ja maitotilallinen Pauli Lämsä sekä Kristiina Regina. Keskustelun fasilitoi luonnonvarahallinnan professori Irmeli Mustalahti Itä-Suomen yliopistosta.

Klo 12.00 Keskustelua

Klo 12.20 Loppupuheenvuoro

Uudenmaan seudullisissa työpajoissa tunnistetaan seudun kehittämis- ja elvytystoimia

Uudenmaan liiton strateginen kehittäminen keskittyy tänä…

Jyväskylän kaupunkiseudun MAL-sopimuksen valmistelu lisäsi seudullista yhteistyötä

Jyväskylän kaupunkiseutu valmistautui kesällä ja syksyllä…

Vaikuta vesiin -päivän teemana oli yhteistyö

Vaikuta vesiin -päivä on vuosittainen vesien- ja merenhoidon…

Konfliktikartoitus petaa intressien yhteensovittamista

Intressejä yhteensovittamaan pyrkivät monenväliset neuvotteluprosessit…

Tenon lohikiistassa otettu pieniä askelia oikeaan suuntaan

Suomen ja Norjan valtioiden väliset neuvottelut Tenon kalastussäännön…

Eväitä osallistumisprosessien suunnitteluun ja yhteistyön johtamiseen

Maakuntakaavan hyväksyttävyys, seudun ilmastotyön suunnittelu…