Iijoen asukkaiden tulevaisuudessa joessa uivat vaelluskalat

Iijoen monimuotoisuus näkyy joen varrella asuvien tarinoissa ja ajatuksissa Iijoesta. Kiersin heinäkuun alussa jokilaakson tapahtumissa keräämässä Iijokeen liittyviä arvoja, tulevaisuuden toiveita, huolia ja kehityskohteita Iijoella Akordin korkeakouluharjoittelijana. Akordi on mukana tekemässä Iijoen vesistövisiota. Paikallisen tiedon kerääminen ja sen hyödyntäminen jokilaakson kehittämisessä on yksi vesistövision painopisteitä.

Keskustelunaiheet ja merkitykset vaihtelivat eri osissa jokea, mutta myös yhdistäviä asioita Iijoesta löytyi. Vesistövision neuvottelukunnassa esille nousseet aiheet, kuten veden laadun paraneminen, alueen vetovoimaisuuden lisääntyminen ja vaelluskalojen palauttaminen, toistuivat myös haastattelemieni ihmisten toiveissa ja tarinoissa. Iijoen otvasta ja hankkeen eri osa-alueista tiedettiin vaihtelevasti, mutta etenkin Ylen ja Kalevan uutisointi Luonnonvarakeskuksen kesä-heinäkuussa suorittamasta smolttien alasvaellustutkimuksesta oli saavuttanut jokilaaksolaisia. Kiersin keskustelemassa Iijoesta Iin tukkilaiskisoissa, Taivalkosken Päätalopäivillä, Iijokisoudussa sekä Iin jokisuulla ja Kipinän koskella.

Jokilaakson asukkaiden ja vesistöllä kävijöiden mielestä Iijoki on tärkeä osa alueen elämää ja ympäristöä. Tyynestä järvenselästä kuohuviin koskiin elävä virtaus on suurelle osalle asukkaita keskeinen osa heidän muistojensa ja arjen maisemaa. Monimuotoinen jokiuoma mahdollistaa myös erinomaiset kalastusmahdollisuudet erämaisilla jokiuomilla Pudasjärven ja Taivalkosken seuduilla ja perinteisen patokalastamisen jokisuulla. Minulle kerrottiin, että vilkkaan virtauksen takia Kipinän kosket ja Taivalkosken melontakeskus ovat ainoat paikat Koillismaalla, joissa vaahtopäät ovat koko kauden sopivia koskimelontaan.

Vaelluskalojen palauttaminen Iijoen keski- ja yläjuoksulle on jokialueen tärkeimpiä ja keskeisimpiä tavoitteita: jokainen haastateltavani painotti kalojen pääsyä vanhoille kutupaikoilleen. Monilla jokilaaksolaisilla on muistoja vaelluskaloista ennen alajuoksun voimalaitosten rakentamista: he jakoivat tarinoitaan kalasreissuistaan vanhempiensa kanssa, lohien pakkaamisesta bussin kyytiin Ouluun myytäväksi tai rasvaevän välkehdinnästä vedenpinnassa. Joen ”sulkeutuminen” 1960-luvun alussa oli raskas asia monelle haastateltavista ja se muutti heidän suhdettaan jokeen. Osa ihmisistä kertoi pelkäävänsä hosumista ja kiirehtimistä vaelluskalahankkeessa; minulta ja Iijoen otva-hankkeelta toivottiinkin ratkaisuja kalojen palauttamiseen, missä myös Iijoen ympäristöoikeudet ja kulttuuriperimä otettaisiin huomioon.

Viikon reissuni aikana minulle selvisi, kuinka paljon jokilaaksossa tapahtuu ja kuinka aktiivisia paikalliset toimijat ovat Iijoella. Joella jo tapahtuvan toiminnan kartoittaminen ja korostaminen nousikin keskusteluissa esille. Muun muassa Jokijärvellä harmiteltiin, että vanhoja jo aloitettuja projekteja ei olla ajan tai rahoituksen puutteen takia viety loppuun: esimerkiksi Iijoki Mediaan -hankkeessa ei massiivista määrää kerättyä paikallistietoa päästy käyttämään jatkorahoituksen puutteen vuoksi. Iijoen vesistövisiossa onkin kehitteillä joen yhteinen hankepankki, jonka avulla mahdolliset rahoituskanavat ja tekijät saataisiin Iijoella helpommin yhteen.

Iijoen varrella on paljon paikkoja ja osuuksia, missä joen käyttäjät, asukkaat ja muut toimijat osuvat samalle alueelle yhtä aikaa. Kipinän koski on esimerkkinä paikka, jossa tavallisena viikonloppuna kohtaavat vapaa-ajan kalastajat, koskimelontaseurat, mökkiläiset ja paikalliset maanomistajat. Käydessäni siellä, sattui samana päivänä koskella olemaan kaksi melontaseuraa ja perhokalastuksen sm-karsinnat. ”Ruuhkaisilla” osuuksilla onkin syntynyt erimielisyyksiä muun muassa kosken saavutettavuudesta ja käytettävistä rantautumispaikoista. Tällaisissa solmukohdissa, joissa jokeen liittyy paljon erilaista käyttöä ja hallinnointia, ehdotettiin minulle paikallista sopimista tai keskustelua yhteisistä käyttöperiaatteista.

Iijoen tilanne on haastateltavieni mielestä rauhoittunut ja suurimmat murheet helpottaneet viime aikoina jokilaaksossa kysyessäni aiheesta paikallisilta. Juha Sipilän hallituksen päätös olla avaamatta koskiensuojelulakia syksyllä 2016 poisti monien haastateltavien mielestä epävarmuutta ja selvensi jokialueen tulevaisuutta. Koskiensuojelulain alueisiin kuuluvat Iijoen keski- ja yläjuoksut sivuomineen keräsivät tänäkin vuonna toistasataa soutajaa Iijokisoutuun. Vaikeinta soudussa on kuulemma tapahtuman hylkääminen siihen kerran osallistuttuaan, naureskelivat tämän vuoden soutajat.

Iijoki halutaan jättää puhtaana ja vetovoimaisena tuleville sukupolville. Tulevaisuudelta toivottiin joen monimuotoisuuden ja ainutlaatuisuuden säilyttämistä ja suojelemista, elinvoimaisuuden ja matkailupalveluiden kehittämistä sekä vaelluskalojen palauttamista. Veden takaaminen koskille oli monelle haastateltavalle tärkeä asia, mutta myös vesivoiman alueelle tuoma hyöty mainittiin. Aluetta haluttiin myös kehittää monipuolisesti – joen tehokasta ja vaihtelevaa käyttöä toivottiin osissa keskusteluista. Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen valmistelemaa kalatalousvelvoitemuutosta odotti osa, toiset miettivät sen mahdollisia vaikutuksia jokeen ja sen käyttöön. Epävarmuuden ja ristiriitaisten kehittämisen välttäminen oli kaikkia käymiäni keskusteluja yhdistävä toive.

Viikon aikana ehdin Iijoella näkemään perinteistä tukkilaskua Iissä, tutustumaan alueen kulttuuriperintöön Taivalkosken Päätalopäivillä ja seuraamaan soutua erämaamaisemissa Iijokisoudussa. Tapahtumat olivat täynnä ihmisiä, jotka kaikki pääsivät nauttimaan joesta omalla tavallaan. Eräs paikallinen esittikin toiveensa minulle: ”Toivottavasti myös tulevaisuudessa asia olisi näin.”

Kirjoittaja: Tapio Kumpula, korkeakouluharjoittelija

Nuorten Iijoki-visio keräsi kehuja Iijoki Foorumissa

Ensimmäisen kerran järjestetty Iijoki Foorumi keräsi Syötteelle yli 70 Iijoen kehittämisestä kiinnostunutta osallistujaa keskustelemaan Iijoen vetovoimasta ja tulevaisuudesta.

Päivän tilaisuus koostui Iijoen mahdollisuuksiin liittyvistä esityksistä ja tietoiskuista, työpajatyöskentelystä sekä tulevaisuuteen tähyävästä yhteisestä keskustelusta. Kärkiteemoina olivat vetovoima, matkailu ja kulttuuri, vedenlaatu sekä vaelluskalat. Foorumiin kutsutut kuntapäättäjät kokoontuivat rakentamaan jokivarren kuntien yhteistyötä ja paneelikeskustelussa kartoitettiin keinoja Iijoen vetovoiman kasvattamiseksi.

Erityisen positiivisen vastaanoton sai Iin lukion opiskelijoiden Iida-Maria Huhdan ja Sara Ylipään esittelemä nuorten Iijoki-visio. Nuorten toiveena oli, että vastakkainasettelusta päästäisiin toimivien kompromissien tekemiseen, ja että Iijoki löytäisi tulevaisuudessakin paikkansa kuntalaisten sydämissä.

Iijoki Foorumin järjesti Iijoen otva-hanke, joka on Pohjois-Pohjanmaan liiton, alueen kuntien ja sidosryhmien vuorovaikutukseen perustuva hanke. Hankkeen tavoitteena on rakentaa Iijoen yhteistä vesistövisiota ja hankkeita, jotka tukevat vaelluskalakantojen, veden laadun sekä alueen vetovoiman ja virkistysmahdollisuuksien suotuisaa kehitystä. Lisätietoa otva-hankkeesta tästä.

Foorumin ohjelmaan voi tutustua täältä.

Iijoki Foorumin esitysten materiaalit löytyvät alta.

Iijoen arvoista tekoihin

Iijoella on positiivinen vire päällä. Vaelluskalojen eteen tehdään päätöksiä, kansallispuistot keräävät mainetta maailmalla ja matkailun merkitys kasvaa vuosi vuodelta. Iijoella on vuosien varrella tehty paljon suunnitelmia, monen mielestä ehkä liiankin paljon. Nyt kaivataan tekoja.

Järjestimme Mapita Oy:n toteuttamana karttapohjaisen kyselyn Iijoen arvoista ja kehittämiskohteista syksyllä 2016. Tulokset ovat ladattavissa tästä: Iijoki_arvokartoitus_raportti_291116. Ihmisten aktiivisuus yllätti positiivisesti, vastaajia oli yhteensä yli 800. Myös nuoret ja ulkopaikkakuntalaiset vastasivat ahkerasti.

Kyselyn suurin arvo oli se, että se nosti esille Iijoella asuvien ja siellä matkaavien ihmisten näkemyksen siitä, mikä tekee Iijoesta arvokkaan ja mitä kohteita pidetään erityisen kiinnostavina. Suuri yleisö tuntee Iijoen Kalle Päätalon romaaneista, mutta harvempi yhdistää sen upeisiin kalapaikkoihin, keskijuoksun koskien kuohuihin ja komeisiin jokivarren törmiin ja perinnemaisemiin. Iijoki onkin pitkältä osin yhä vapaana virtaava joki. Joella on siten paljon muutakin arvoa ja tavoiteltavaa kuin lohi, joka on tietysti se viimeinen kruunu jota Iijoelle ollaan nyt sovittelemassa.

Iijoen arvon nostamisessa on myös omat haasteensa. Kysely osoitti, että vaelluskalojen palauttamisen rinnalla joen kirkkaana ja puhtaana pitäminen on toinen keskeinen päätavoite, jolle Iijoen kehittäminen pohjaa. Vedenlaatua ja vaelluskaloja edistävät toimenpiteet lisäävät osaltaan alueen virkistysarvoa ja matkailun potentiaalia. Paikalliset ja matkailijat kaipaavat puhtaan luonnon virkistävää kokemusta sen kaikissa muodoissaan. Vaikka paljon on jo tehty töitä sen eteen, että turvetuotannon, metsäojitusten ja maatalouden kuormitukset saadaan kuriin, ilmastonmuutos ja lisääntyneet sateet ovat tuoneet oman haasteensa vedenlaadun hallintaan.

Suuria päätöksiä kalaportaiden rakentamisesta ja vanhojen uomien kehittämisestä on jo saatu aikaan Iijoen Otvan neuvottelukunnassa yhdessä vesivoimayhtiön kanssa, mutta myös paikallistasolla tarvitaan tekijöitä. Järjestimme ensimmäiset paikallistilaisuudet Iissä, Yli-Iissä, Pudasjärvellä, Taivalkoskella ja Kuusamossa vuoden 2016 lopulla, joissa esittelimme kyselyn tuloksia ja aloimme yhdessä pohtia ideoita Iijoen arvon nostamiseksi. Tilaisuudet poikivat lukuisia paikallisia vesistökunnostuksiin tähtääviä toimenpiteitä, mutta myös muiden kehittämiskohteiden lista on pitkä. Seuraava haaste on löytää ideoille toteuttajia ja päästä hankkeistamaan niitä.

Vaikka tällä hetkellä Iijokea visioidaan kalat, vedenlaatu ja matkailu edellä, ei muitakaan sektoreita sovi unohtaa. Kehittäminen tulee tapahtua sulassa sovussa kaikkien toimijoiden kanssa. Suunta näyttääkin olevan se, että jokivarren ammatit vain monipuolistuvat. Paikallisista asukkaista, poromiehistä ja metsänomistajista tulee yhä etenevissä määrin osapäiväisiä matkailuyrittäjiä, välineiden ja mökkien vuokraajia, oppaita ja luonnontuotteiden tarjoajia.

Jokainen teko Iijoen hyväksi on osa kokonaisuutta ja yhteisiä ponnistuksia tarvitaan Iijoen tunnettavuuden nostamiseksi. Pienistä puroista kasvaa yhä suurempi virta.

 

Kirjoittaja:

Akordin Lauri Rantala vastaa Iijoen vesistövisioprosessin paikallistyöpajoista

FSC:n Standardipäivitys käynnistyi työpajalla ja metsäretkellä

FSC eli Forest Stewardship Council (Hyvän metsänhoidon neuvosto) on sitoutunut sertifioinnin kautta edistämään vastuullista metsien käyttöä. Suomen FSC:n standardipäivitys käynnistyi tiistaina 11.10.2016 Standardityöryhmän ja FSC Suomen hallituksen yhteisellä työpajalla ja retkeilyllä. Päivän aikana keskityttiin erityisesti standardiprosessin suunnitteluun. Akordi Oy:n vetämässä työpajassa käytiin läpi onnistuneen prosessin elementtejä ja onnistumisen esteitä.

https://fi.fsc.org/fi-fi/uutishuone/tapahtumat/id/108

Ympäristödialogeja 30.11.2016 – Ympäristökonfliktien sovittelu

Lasse Peltonen osallistui Nesslingin säätiön Ympäristödialogeja-keskusteluun 30.11.2016:

 

http://www.nessling.fi/blogi/mina-vaitan-sovittelun-hyodyntaminen-ymparistoasioissa-edellyttaa-monien-ennakkoluulojen-purkamista/

Turvetuotannon kiistat eivät ratkea pelkillä faktoilla

Tapio Salminen kuvasi hiljattain Helsingin Sanomissa (HS Mielipide 21.8.2016) kierrettä, johon turvetuotannossa on jouduttu: kansalaisten turvetuotannon kritiikkiin vastataan päästömittauksilla, mutta mittauksia ei uskota, koska ne ovat turvetuottajan tekemiä tai ainakin maksamia. Mitattu tieto on siis yksillä, epäluottamus toisilla, ja kaikki turhautuvat.

Keskustelu turvetuotannon hyväksyttävyyden haasteista kertoo suomalaisten vahvasta uskosta faktojen kykyyn ratkaista ristiriitoja: vastauksena kansalaisten kritiikkiin turvetuottajat ovat lisänneet mittausten määrää ja turvetuotantoalueiden reaaliaikaista tarkkailua.

Ongelmana on syvenevä luottamuspula, jota ei voi paikata pelkällä tutkimustiedolla. Turvetuotanto voikin menettää sosiaalisen toimilupansa riippumatta siitä, mikä on turvetuotannon päästöjen täsmällinen osuus vesistöjen kuormituksesta.

Koetuista haitoista ja epäluottamuksesta kumpuavat oikeusprosessit uhkaavat tulla kalliiksi sekä turvekiistojen osapuolille että veronmaksajille. Turvetuotannon ympäristölupiin liittyvät tapaukset hallinto-oikeuksissa ovat saaneet myös KHO:n kiinnittämään huomiota päästötarkkailumenetelmien hyväksyttävyyteen. Mittaustulosten ohella tarkkailumenetelmistä on tullut osa kiistelyä, eikä yhteisesti hyväksyttyjä toimintamalleja ole saatu rakennettua. Haitankärsijöiden epäluottamus on samalla levinnyt turvetuottajista viranomaisiin.

Tutkitut faktat tukevat turvetuotannon sosiaalista toimilupaa vain, jos ne tuotetaan avoimesti ja yhteisesti hyväksytyillä menetelmillä. Turvetuotannon vaikutusten selvittämisessä ja seurannassa voitaisiinkin soveltaa ns. yhteisen tiedontuotannon ja yhteisen seurannan menetelmiä. Näissä prosesseissa havaintojen kokoamisesta, aineistoista ja menetelmistä sovitaan yhdessä kiistan osapuolten kesken. Tavoitteena on sekä luottamuksen että yhteisen tietopohjan rakentaminen. Samalla kansalaisten havainnot voidaan ottaa avoimesti yhteiseen tarkasteluun tutkijoiden tieteellisten menetelmien kanssa.

Lasse Peltonen

Konfliktoituvaan luontopolitiikkaan tarvitaan luottamusta rakentavia menetelmiä

Pääministeri Sipilän hallitusohjelman (29.5.2015) tavoitteeksi on asetettu luonnonsuojelun tason turvaaminen samalla, kun lisätään paikallista hyväksyttävyyttä avoimella yhteistyöllä ja osallistavalla päätöksenteolla. Saimaannorpan suojelun varmistaminen yhdessä paikallisen väestön ja tahojen kanssa on mainittu hallitusohjelmassa erityisenä tavoitteena. Ristiriitojen sijaan toivotaan eriävien näkemysten yhteensovittamista.

Vastakkainasettelujen sitkeys nousi kuitenkin selvästi esiin viime vuoden lopulla raporttinsa jättäneen Maa-ja metsätalousministeriön asettaman saimaannorppa-ja kalastus seurantaryhmän työskentelyssä. Ministeri Kimmo Tiilikaiselle luovutettu raportti oli varustettu kuudella eriävällä mielipiteellä. Näistä viisi piti ryhmän ehdotuksia riittämättöminä saimaannorppakannan suojelemiseksi, yksi lausunto piti suojelutoimia ylimitoitettuna.

Luontopolitiikan onnistumisen haasteena eivät olekaan tavoitteet vaan keinot, joilla yhteistyöhön pyritään. Suomessa on perinteisesti luotettu viranomais- ja asiantuntijavetoisiin prosesseihin, joita on laajennettu sidosryhmien kuulemisella ja lausunnoilla. Nämä keinot kuitenkin ylläpitävät tai jopa syventävät kuilua osapuolten välillä. Osallistuvaa suunnittelua tutkinut Cornellin yliopiston professori John Forester on kuvannut kuulemistilaisuuksia ”kokousjärjestelyksi helvetistä”: Kynnys puhua yleisön edessä on korkea, eikä toista tilaisuutta ehkä tule, joten osallistujat lataavat ilmoille kaikkein kärjekkäimmät kommenttinsa. Kuunteleminen unohtuu jyrätyksi tulemisen pelossa ja omaa kantaa puolustaessa.

Saimaannorppa LIFE-hankkeessa vuonna 2014 toteutettu haastattelututkimus osoitti, että norpan suojelun asenneilmapiiriä vaivaa epäluottamus eri toimijoiden välillä. Luottamuspula on erityisen ilmeinen suojelukeinojen vaikutukset kohtaavien paikallisten sekä alueen ulkopuolisten ”suojelumielisten” kesken.  Epäluottamuksen noidankehää kuvaa erinomaisesti eräs tutkimukseen haastateltu paikallinen: ”Tätä (norppa-)keskustelua vaivaa nimenomaan se, että kun tieteellisesti on todistettu jotain ja vaikka paikallinen tietää muuta niin jyrätään paikallinen näkemys yli. Siitä se tulee se epäluottamus tutkimustulokseen. Sitten taas päätökset perustuu tutkimustuloksiin ja siitä tulee sitten epäluottamus viranomaisiin. Sitten tulee olo että virheellisillä perusteilla tehdään päätöksiä niin päätösten kunnioitus vähenee.” Tutkimuksen johtopäätökset olivat selvät ja ne tukivat aiempia tuloksia: Tiedon lisääminen ei ole vähentänyt epäluottamusta. Ainoa keino kaventaa vastakkainasettelua on paikallisten osallistaminen suojeluun.

Monella ympäristö- ja luontopolitiikan alueella – kuten Saimaannorpan tapauksessa ja petokysymyksissä – törmätään jännitteisiin joihin käytössä olevat osallistamisen menetelmät eivät pure. Kun luottamus viranomaisiin ja asiantuntijoihin rapautuu, ei näitä prosesseja koeta riittävän avoimina, tasapuolisina ja luotettavina.

Konfliktialttiin luontopolitiikan tueksi tarvitaan uudenlaisia, systemaattisia ja käytännönläheisiä menetelmiä, joilla parannetaan osapuolten keskinäistä luottamusta. Vuorovaikutuksen tulee antaa tilaa erilaisille tiedoille – tieteellisille tutkimuksille, perimätiedolle, paikallisille havainnoille – eikä näistä mitään pidä sulkea etukäteen dialogin ulkopuolelle. Parhaimmillaan osallistujat pääsevät yhdessä määrittelemään kysymyksiä, joihin prosessissa haetaan vastauksia. Kaikki tieto täytyy kuitenkin voida altistaa kunnioittavalle kyseenalaistamiselle.

Erilaiset monenvälisen neuvottelun, konsensuspäätöksenteon, sovittelun, fasilitoinnin ja osallistuvan suunnittelun menetelmät tarjoavat kehittyneempiä vaihtoehtoja sekä suoralle jyräämiselle että kuulemis- ja lausunto-osallistumiselle. Maailmalla käytössä olevia malleja voisi kokeilla rohkeasti myös suomalaisessa ympäristöpäätöksenteossa. Nämä uudet menetelmät mahdollisuuksineen olisi hyvä tuoda samaan keskusteluun myös ympäristöpäätöksenteon menettelyihin liittyvän sääntelyn purkamisen ja lupaprosessien sujuvoittamisen tavoitteiden kanssa.

Käytännössä paikallisten osallistumista saimaannorpan suojeluun testataan keväällä 2016 kun 320 kalaveden omistajaa saa mahdollisuuden allekirjoittaa sopimuksen kalastusrajoituksista. Vapaaehtoinen suojelu on kädenojennus paikallisväestölle, mutta samalla se sulkee pois konfliktin muut osapuolet. Kalavesien omistajille siirtyy nyt suuri vastuu siitä, paraneeko sitoutuminen saimaannorpan suojeluun ja luottamus osapuolten välillä.

 

Kirjoittajat:

Minttu Jaakkola, FT, Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tutkija Saimaannorppa LIFE-hankkeen asenneilmapiiritutkimuksessa, Maj ja Tor Nesslingin Säätiön tutkimuspäällikkö.

Lasse Peltonen, HT, ympäristökonfliktien ja konfliktinratkaisun asiantuntija ja Akordi Oy:n hallituksen puheenjohtaja.

Iijoen vesistövision laatiminen käynnistyy laajalla yhteistyöllä

Iijoen vesistöalueella aloitetaan maaliskuussa vesistövision laatiminen. Vesistövisio on koko Iijoen vesistöalueen kattava kehittämis- ja toimenpidemalli, jossa sovitetaan yhteen erilaiset vesistön käyttöön kohdistuvat intressit. Koko vesistöalueen kattavaa yhteistyömallia ei ole Suomessa aikaisemmin laadittu. Pohjois-Pohjanmaan maakuntahallitus valitsi työn toteuttajaksi Pöyry Finland Oy:n yhteystyössä Akordi Oy:n ja Mapita Oy:n kanssa. Vesistövision on tarkoitus olla valmis syyskuussa vuonna 2018. […]

Avoimen demokratian päivänä yhteisöllisiä ongelmanratkaisuja

Helsingin kaupungin sivuilla 29.10.2015 02:15 julkaistu uutinen http://www.hel.fi/www/uutiset/fi/kaupunginkanslia/avoin-joukkoistava-kaupunki-video-laurel-singer   Kaupungintalolla järjestettiin keskiviikkona 28. lokakuuta Avoin joukkoistava kaupunki -tapahtuma. Yksi pääpuhujista oli Oregon Consensus -järjestön johtaja Laurel Singer, joka puhui Oregonissa luodusta yhteisöllisen ongelmanratkaisun mallista. Mallia pidetään Yhdysvalloissa urauurtavana siinä, kuinka se on koonnut julkisen sektorin, yhdistysten, yhteisöjen ja yritysten edustajia samojen pöytien ääreen ja saavuttanut […]