Julkaisu: Hyvän vesistövisioprosessin ainekset eli miten Iijoella onnistuttiin yhteistyön rakentamisessa

Iijoen vesistövisio rakennettiin monenvälisessä vaiheistetussa neuvotteluprosessissa vuosina 2015-2018. Työn aikana kertyneet opit ja kokemukset ovat yhä ajankohtaisia, sillä vesistövisioihin kohdistuu enenemissä määrin kiinnostusta erilaisten tarpeiden yhteensovittamisen työkaluna ja vaikuttavamman yhteistyön alustana. Iijoen vesistövisioprosessin onnistumisen avaimet on nyt koottu tapauskuvaukseksi, joka julkaistiin Akordin webinaarissa 26.10.2023.

Webinaarin tallenne

Webinaarin ohjelma

13.00 Tilaisuuden avaus ja tervetuloa Anni Kettunen nuorempi asiantuntija Akordi Oy

13.10 Mikä on vesistövision idea? Vesistövisio monenvälisen yhteistyön alustana

Lasse Peltonen ympäristökonfliktien hallinnan professori Itä-Suomen yliopisto

13.20 Hyvän vesistövisioprosessin ainekset, Emma Luoma, Akordi Oy

13.30 Mitä vesistövisio prosessista seurasi ja millaisia tuloksia Iijoella saatiin? Lauri Rantala Iijoki-sopimuksen koordinaattori, Micropolis

13.40 Kommenttipuheenvuorot:

Jouni Tammi ja Lauri Ahopelto Maa- ja metsätalousministeriö

13.50 Kysymyksiä ja keskustelua

14.00 Tilaisuus päättyy

Linkki julkaisuun: Rantala, L., Peltonen, L., Kettunen, A. & Luoma E. (2023). Hyvän vesistövisioprosessin ainekset – miten Iijoella onnistuttiin yhteistyön rakentamisessa. Akordi Oy julkaisuja.

Iijoen vesistövisio on ensimmäinen Suomessa laadittu vesistövisio. Sen laatimisprosessi on herättänyt valtakunnallista kiinnostusta ja sen toimintatavoista on haluttu oppia. Malliin ollaan oltu tyytyväisiä myös Iijoen toimijoiden itsensä keskuudessa. Uunituoreessa julkaisussa kuvataan, miksi Iijoella onnistuttiin visiotyössä erityisen hyvin, mistä osasista visioprosessi koostui ja miten prosessista saatuja oppeja voidaan hyödyntää muualla.

 

Oikeat tahot mukaan. Vision toteutumisen kannalta olennaista on, että sen toteuttamiseen saadaan sitoutettua kaikki ne toimijat, joilla on käytössään tarvittavia resursseja ja joita yhdessä sovitut ratkaisut koskevat. Alussa on tärkeä huolehtia siitä, että mukana olevilla on halu, kyky ja mandaatti toimia ja  sitoutua yhteistyöhön. Yhteistyö on kiinni aktiivisista yksilöistä, jotka ymmärtävät tarvitsevansa hyvien ratkaisujen löytämiseksi. On tärkeää ottaa myös kriittiset äänet huomioon, ja käydä avointa vuoropuhelua osapuolten kesken. Iijoella vesistövision sisältöjen muotoilusta vastasi alueen toimijoista koostuva neuvottelukunta, jonka työtä avusti ulkopuolinen taho. Vesistövisiosta on sittemmin tullut alueen toimijoiden yhdessä omistamaa ja kannattelemaa todellisuutta. Keskusteluja käytiin neuvottelukunnan lisäksi mm. asukkaiden, luontojärjestöjen ja poliittisten päättäjien kanssa.

Yhteisen ongelman tunnistaminen ja kehystäminen. Ennen ratkaisujen muotoilua on tunnistettava se kysymys tai ongelma, joka on kaikkien osapuolten näkökulmasta olennainen ja ratkaistavissa. Yhteisen ongelman tunnistaminen auttaa suuntaamaan prosessia ja motivoi osapuolia tekemään töitä ratkaisujen löytämiseksi. Iijoella alueen toimijat ovat sitoutuneet vision toteuttamiseen, koska kokivat pystyvänsä vaikuttamaan visiotyön kautta juuri itselleen tärkeisiin asioihin. Saavutettu laaja-alainen tuki on  mahdollistanut isommat hankkeet ja saanut aikaan enemmän vaikuttavuutta.

Hitaasti kiiruhtaminen. Mitä syvemmät jännitteet osapuolten välillä vallitsevat, sitä tärkeämpää on varata aikaa luottamuksen rakentamiselle. Iijoella keskinäiseen tutustumiseen, luottamuksen rakentamiseen ja suhteiden uudelleen luontiin käytettiin runsaasti aikaa. Kaksipäiväisten kokousten mahdollistama vapaamuotoinen tutustuminen ja kiireetön yhdessäolo auttoi rakentamaan osapuolten välille merkityksellisiä suhteita ja uudistamaan toimintatapoja myös organisaatioiden välillä. Työskentelyn myötä neuvottelukunnan jäsenet tunsivat olevansa osa ryhmää, jolla oli yhteisesti määritelty tavoite: tuottaa ja toimeenpanna Iijoen arvoa kasvattava vesistövisio.

Kytkeytyminen konkretiaan. Keskustelujen kytkeminen konkretiaan heti alusta lähtien motivoi ja sitoutti osallistujia. Keskeistä oli visioon tiiviisti kytkeytyvä toimenpideohjelma, jota toteuttamalla ja päivittämällä visio saavutetaan.

Kissat pöydälle. Konfliktien välttely ja näennäinen samanmielisyys voi johtaa vaikeiden asioiden sivuuttamiseen tai ratkaisuihin, jotka eivät nauti aidosti kaikkien hyväksyntää mutta joista ei voida enää perääntyä. Iijoella vaikeita aiheita ei vältelty, vaan neuvottelukunnan tapaamisissa ‘nostettiin kissat pöydälle’ ja otettiin tarvittaessa aikalisä asioiden käsittelyyn. Esimerkiksi Iijoen vesivoimaloiden kalatalousvelvoitteiden päivittämistä koskevaa keskustelua ei ohitettu, vaan siihen haettiin osapuolten kesken ratkaisuja hyvissä ajoin ennen vesistövision valmistumista.

Yhteisymmärrykseen perustuva päätöksenteko. Konsensukseen pyrkiminen on vaihtoehto perinteiselle enemmistöpäätöksenteolle ja auttaa varmistamaan, että ratkaisut ovat osapuolten kesken hyväksyttyjä. Yhteisymmärrystä mittaamalla voidaan myös saada parempi käsitys siitä, kuinka paljon työtä vielä tarvitaan yhteisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Iijoella yhteisymmärrykseen perustuva päätöksenteko auttoi paitsi tekemään päätöksiä myös tunnistamaan asioita, jotka vaativat lisää keskustelua. Kuten eräs osallistujista kuvasi “neuvottelukunta neuvottelee ja rakentaa
yhteistyötä, ei vain keskustele ja nuiji päätöksiä pöytään”.

Neutraalin osapuolen rooli. Ulkopuolisen tahon apu voi olla ratkaisevaa, jotta osapuolet pääsevät ulos lukkiutuneesta kiistatilanteesta. Neutraali osapuoli auttaa rakentamaan kaikille hyväksyttävän toimin-
ta-alustan ja tarjoaa osapuolille tukea luottamuksen ja yhteistyösuhteiden rakentamiseen. Myös Iijoella visioprosessin suunnittelusta ja neuvottelukunnan työskentelyn fasilitoinnista vastasi ulkopuolinen taho. Prosessin huolellisella vaiheistuksella ja räätälöinnillä varmistettiin, että vesistövisiolla voitiin vastata kaikkien tarpeisiin.

Pysyväluonteinen yhteistyön alusta. Visioprosessin myötä rakentunut yhteistyöalusta on ollut sittemmin erittäin merkittävässä roolissa uusien hankkeiden käynnistämisessä. Ratkaisevaa yhteistyön vakiinnuttamisen kannalta oli vision toimeenpanon varmistava Iijoki-sopimus, jota joukko toimijoita sitoutui rahoittamaan. Iijoki-sopimuksen mahdollistamalla rahoituksella palkattiin koordinaattori, joka mm. koordinoi toimijoiden välistä yhteistyötä alueella, toimii viestinvälittäjänä, sekä auttaa toteutettavien hankkeiden ja tarvittavan rahoituksen suunnittelussa. Neuvottelukunta sitoutui toimenpideohjelman toimeenpanoon. Etenkin koordinaattorin työpanos on ollut ratkaisevassa roolissa yhteistyön vakiinnuttamisessa.