Lateraalinen johtaminen – miten johtaa sivusta?

Yhteiskuntasopimukseksi kutsutun prosessin karahtaminen kiville herättää kysymyksen, onko aina viisautta yrittää johtaa joukkoja edestä? Prosessi teki näkyväksi sen, että puhe yhteisestä päämäärästä herättää helposti ärtymystä siellä, missä tavoitteista ja keinoista on erilaisia näkemyksiä. Aina ei ole yksimielisyyttä edes siitä, mistä löytyy suunta ’eteenpäin’.

Nyky-yhteiskunnassa harvalla, jos kellään toimijalla on mahdollista toteuttaa omia tavoitteitaan yksin, riippumatta muiden toimijoiden hyväksynnästä ja myötävaikutuksesta. Kuningas on kuollut, Kekkosen muisto haalistuu ja tilalla on monimuotoinen verkosto eri suuntiin vetäviä toimijoita, joista jokainen tarvitsee omien tavoitteidensa saavuttamiseen muita – oman organisaation ja päätöksenteon ulkopuolella olevia toimijoita.

Miten sitten johtaa tällaisessa tilanteessa? Ratkaisua voi hakea lateraalisen johtamisen eli sivusta johtamisen ideasta. Kirjassan Getting It Done: How to lead when you’re not in charge (HarperBusiness, 1998) Roger Fisher ja Alan Sharp lähtevät siitä oletuksesta, että määräilyn aika on ohi ja johtajienkin on pyrittävä paremmin ymmärtämään muiden osapuolten tarpeita ja tavoitteita ja rakentamaan nämä osaksi oma strategiaansa.

Lateraalisen johtamisen ensimmäinen käytännöllinen ohje kuuluu: älä komenna, vaan pyydä. Omasta kokemuksesta tiedämme, että suhtaudumme hyvin eri tavoin kutsuihin kuin komennuksiin. Kun komentoketjua ei ole ja johtamisen tavoitteet riippuvat muiden, autonomisten toimijoiden tekemisistä, kutsuminen on yleensä ainoa vaihtoehto.

Fisher ja Sharp muistuttavat, että latelemalla ohjeita ja käskyjä tai arvioita siitä, mikä on oikein ja mikä väärin, et tule saamaan ketään puolellesi, etkä myöskään edistä omia tavoitteitasi.

Jos toiset haluaa saada näkemään sinun mielestäsi hyvän ratkaisun arvo, pitää heidät saada aikaisin mukaan kehittelemään tavoitetta ja sen toteutusta. Kukaan ei halua yhtäkkiä muuttaa omaa toimintaa jonkun toisen sanelemana. Jos lähestyt ketä tahansa tarjoamalla valmista lopputulosta, ei auta vaikka selittäisit kuinka selvästi ja yksityiskohtaisesti, miten olet asian ajatellut; suunnitelma on yhä sinun, ei heidän. Tästä syystä toisten kutsuminen mukaan elävään ajatus- ja ideointiprosessiin kannattaa; se antaa mahdollisuuden rakentaa yhdessä ja seurata ideoiden kehittymistä. Tämä on aivan eri kokemus kuin valmiiksi ajatellun ja pureskellun asian sulattelu jälkikäteen.

Lateraalisen johtamisen taustalla on ajatus siitä, että hierarkkisiin suhteisiin ja statuksiin perustuva vuorovaikutus herättää vastareaktion. Tämä puolestaan pohjautuu kaikille ihmisille yhteiseen autonomian tarpeeseen; varjelemme itsemääräämisoikeuttamme. Meidän on myös vaikea sietää sanelupolitiikkaa, tarjouksia, joista ei voi kieltäytyä, samoin kuin besserwissereitä, jotka haluavat osoittaa miten väärässä muut ovat. Tästä syystä lateraalisen johtamisen tärkein työkalu on avoin ja kunnioittava, neuvotteleva ja tasaveroinen asenne muita kohtaan.

Lateraalisen johtamisen osaaminen tulee yhä tärkeämmäksi yhteiskunnassa, jossa valta ei ole yksissä käsissä ja jossa luottamus ja maine ovat organisaatioiden avainresursseja. Se on yhä todennäköisemmin ainoa vaihtoehto, kun yrität edistää tavoitteitasi omassa organisaatiossasi tai yhteistyössä muiden kanssa.