Merialuesuunnitelman vaikuttavuus ja kehittäminen Suomessa – esimerkkinä talousvyöhykkeellä sijaitseva merituulivoima

Ympäristöministeriön tilaamassa selvityksessä tarkasteltiin merialuesuunnittelun kehittämisen oikeudellisia reunaehtoja ja kartoitettiin viranomaisten ja eri sidosryhmien näkemyksiä merialuesuunnittelun kehittämistarpeista. Merialuesuunnittelun toimintaympäristön nopean muutoksen koettiin haastavan suunnittelua erityisesti talousvyöhykkeellä, jolla paineet tuulivoimarakentamiseen ovat kasvaneet. Merialuesuunnitelman velvoittavuus talousvyöhykkeellä jakoi haastateltujen mielipiteitä. Haastatteluissa peräänkuulutettiin ministeriöiden tiiviimpää yhteistyötä merialuesuunnitteluun liittyvissä kysymyksissä sekä kansainvälisen suunnitteluyhteistyön tehostamista.

Merialuesuunnittelun haasteina pidettiin merituulivoimahankkeiden välistä kilpailua sekä valtioiden välistä kilpailua vihreän siirtymän investoinneista. Lisäksi haasteina nähtiin ympäristötiedon puutteellisuus, nopea teknologian kehitys sekä merialuesuunnitteluun kohdistuvat risteävät odotukset. Yhtäältä suunnitelmien pitäisi olla ennakoitavia ja luoda pitkän aikavälin investointihorisonttia, mutta toisaalta pystyä ketterästi sopeutumaan ympäristötiedon, teknologioiden, sääntelyn ja yhteiskunnan kehitykseen.

Yhtenä merialuesuunnitelmien vaikuttavuuden kipupisteenä pidettiin sitä, että eri toimintoja käsitellään merialuesuunnitelmassa samanarvoisina. Tilanne ei kuitenkaan tosiasiallisesti ole näin, vaan tiettyjen toimintojen koettiin olevan yhteiskunnallisesti merkittävämpiä. Haastateltavien mukaan tämän pitäisi näkyä selkeästi jo suunnittelussa. Yhdenvertaisuus eri toimintojen välillä on omiaan luomaan katteettomia odotuksia siitä, millaista toimintaa kullekin alueelle voidaan sijoittaa. Hankkeiden lupamenettelyissä joudutaan kuitenkin soveltamaan kaikkea velvoittavaa sääntelyä merialuesuunnittelun rinnalla sillä seurauksella, että merialuesuunnitelmassa vaikkapa merituulivoimapuistolle osoitettu alue ei välttämättä olekaan tosiasiallisesti (huomioiden esimerkiksi muu lainsäädäntö) käyttökelpoinen kyseiseen toimintaan.

Haastatteluissa nousi esiin näkemyksiä merialuesuunnitelman velvoittavuuden puolesta ja vastaan. Yhtäältä velvoittavuuden koettiin olevan ratkaisu ennakoitavuuden ja tiettyjen toimintojen sekä luontoarvojen turvaamiseksi merituulivoimahankkeilta. Toisaalta haasteeksi nähtiin kuitenkin merialuesuunnitteluprosessin mahdollinen hidastuminen ja kasvavat tietopohjavaatimukset. Lisäksi velvoittavuus vaatisi maakuntien liittojen toimivaltaa koskevaa jatkopohdintaa suunnitelmien hyväksymisen osalta. Lisäksi velvoittavuudesta seuraisi joukko toimivaltaan, menettelyyn ja suunnitelmien sisältöön nousevia oikeudellisia kysymyksiä.

Lisäksi haastatteluissa kaivattiin vahvempaa yhteistyötä ministeriöiden välillä, jotta eri hallinnonalojen merenkäyttöä koskevat sektorisuunnitelmat ja niiden ohjaus olisi nykyistä yhtenäisempää. Myöskään merialuesuunnitteluun liittyvän kansainvälisen yhteistyön ei koettu olevan nykyisin riittävää. Yhteistyötä varten voitaisiin rakentaa kahdenvälisiä tai Manner-Suomen, Ruotsin ja Ahvenanmaan yhteisiä suunnittelufoorumeita, joissa tiedonvaihdon ja yhteisen ymmärryksen lisäksi voitaisiin kehittää yhteisiä toimintatapoja ja sovittaa suunnitelmia yhteen.

Ympäristöministeriön tilaamaan selvityksen oikeudellisen analyysin laati Niko Soininen. Juha-Pekka Turunen ja Anni Kettunen vastasivat sidosryhmähaastatteluista ja niiden analyysistä.

Soininen, N., Turunen, J-P. ja Kettunen, A. (2024). Merialuesuunnitelman vaikuttavuus ja kehittäminen Suomessa : Tapausesimerkkinä talousvyöhykkeellä sijaitseva merituulivoima. Akordi Oy julkaisuja.

Lisätietoja:

Niko Soininen
ympäristöoikeuden professori
niko.soininen@uef.fi
p.050 437 6342

Juha-Pekka Turunen
juha-pekka@akordi.fi
p. 040 729 4842