Blogi: Miten intressejä voi yhteensovittaa?

Perinteinen ja edelleen paljon käytetty tapa ratkaista konflikteja on mitellä voimia ja katsoa kumpi saa toisen taipumaan vasten tahtoaan. Ongelmana on revanssi, seuraava näytös, jossa haetaan päinvastaista lopputulemaa. Toinen yleinen tapa on vältellä konfktiin tarttumista ja odottaa, että joku muu tekee sille jotakin, tai että maton alle lakaistuna se katoaisi itsestään.

Kolmas tapa on punnita asiaa oikeuskäsittelyissä. Oikeudessa arvioidaan lakien noudattamista, mutta ei juurikaan päästä käsittelemään konfliktien juurisyitä tai pohtimaan yhdessä sitä minkä pitää muuttua, jotta konfliktin seuraavaa näytöstä ei tarvittaisi.

Neljäs tapa on konfliktien taustalla olevien intressien käsittely. 1970-luvulta alkaen Yhdysvalloissa kehittyi liike, jonka pyrkimyksenä oli luoda oikeusistuimissa tapahtuvan riitojen käsittelyn rinnalle uusia vaihtoehtoisia ratkaisutapoja (alternative dispute resolution). Tavoitteena oli lisätä riidan osapuolten mahdollisuuksia vaikuttaa omaan konfliktiinsa pyrkimällä yhdessä tehokkaaseen, oikeudenmukaiseen ja kestävään ratkaisuun. Tämä on kuitenkin vaativaa ja siihen tarvitaan usein ulkopuolista apua. 

Konfliktin taustalla olevien intressien käsittely

Englannin kielen sana mediation tarkoittaa jonkun välittävän elementin kautta syntyvää yhteyttä kahden tai useamman tahon välille. Suomeksi puhutaan esimerkiksi rauhanvälityksestä. Konfliktinratkaisussa välittäjää nimitetään usein sovittelijaksi tai riippumattomaksi osapuoleksi. Riippumattoman osapuolen välittämää riidanratkaisua sovelletaan monilla yhteiskunnan osa-alueilla. Public policy mediation tarkoittaa ulkopuolisen avustamaa ongelmanratkaisua silloin kun kiista koskee julkisia kysymyksiä, kuten ympäristöä tai luonnonvaroja.

Julkisten kiistojen käsittelyyn ja ratkaisuun on vakiintunut esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Hollannissa vaiheistettuja menettelyjä, jotka huomioivat tällaisten kiistojen erityispiirteet. Näitä erityispiirteitä ovat mm. se, että niihin kytkeytyy monia erilaisia toimijoita ja intressitahoja.

Neuvottelevassa ongelmanratkaisussa pyritään integroimaan kilpailevia ja ristiriitaiselta vaikuttavia tavoitteita panostamalla samalla prosessin laatuun ja läpinäkyvyyteen. Kyse voi olla esimerkiksi yrityksen tai julkishallinnon tehokkuustavoitteista, ympäristöjärjestöjen tavoitteista luontoarvojen säilyttämisestä ja suojelemisesta tai kansalaisten tavoitteista tasapuoliseen kohteluun liittyen. Intressien yhteensovittaminen vaatii luovaa moninäkökulmaista ongelmanratkaisua. Se tulee mahdolliseksi silloin kun osapuolet kokevat, että prosessi on turvallinen, ratkaistava ongelma on määritelty oikein ja että vastuu ratkaisujen löytämisestä todella on heidän käsissään. 

Reunaehdot

Julkisia kiistoja sekä niiden ratkaisumahdollisuuksia rajaa hallinnollinen ja lainsäädännöllinen kehys ja muita reunaehtoja, jotka eivät ole vain osapuolten kesken sovittavissa. Myös tieteellisellä tiedolla on esim. ympäristöön liittyvissä kiistoissa iso rooli ja merkitys.

Vapaaehtoisuus

On tärkeää, että osapuolet lähtevät vapaaehtoisesti rakentamaan yhteisymmärrystä siitä mitä ongelmaa pitäisi ratkaista (määrittely ja rajaaminen) ja miten työskennellään (pelisäännöt). Motivaatio syntyy usein siitä, että muut tarjolla olevat vaihtoehdot ovat huonompia. Näköpiirissä voi olla esimerkiksi tilanteen eskaloituminen tai jäätyneen konfliktin aiheuttama pattitilanne. 

Suora kytkentä päätöksentekoon ja toimeenpanoon

Riippumattoman ammattilaisen avustamaan prosessiin liittyy olennaisesti konfliktitilanteen jäsentäminen lähtötilanteen haastatteluilla (konfliktikartoitus). Mikäli prosessiin päätetään lähteä, konflktin ja sen myötä myös ratkaisun ”omistajista” koostuvan ryhmän on itse määriteltävä tavoite ja pelisäännöt. Olennaisia elemettejä onnistumiselle ovat konsensuspohjainen päätöksenteko, yhteinen ongelmanratkaisu, neuvottelu sekä syntyneiden päätösten toimeenpano ja seuranta. Tämä suora kytkentä prosessiin osallistumisen ja siitä seuraavan toimeenpanovaiheen välillä erottaa neuvottelumenettelyn muista Suomessakin yleistyneistä laajaan osallistumiseen perustuvista menetelmistä kuten erilaisista dialogeista tai kansalaisraadeista.

Yhteistoiminnallinen päätöksenteko edellyttää yhteistä tietopohjaa

Yhteisen tietopohjan rakentaminen neuvotteluprosessin yhteydessä, joint fact finding, tarkoittaa sellaisen jaetun tiedon tuottamista, jonka kiistan osapuolet kokevat välttämättömäksi voidakseen tehdä hyvin informoituja päätöksiä.

Konflikteja on mahdollista myös ennaltaehkäistä rakentamalla suunnittelu- tai politiikkaprosesseista alusta asti riittävän laajapohjaisia, jotta erilaiset tarpeet ja intressit saadaan mukaan jo agendan asettamiseen ja tehtävän määrittelyyn.

Tilivelvollisuus

Julkiset kiistat eroavat yksityisoikeudellisista kiistoista myös siinä, että niiden ratkaisuilla on laajoja ja kauaskantoisia vaikutuksia. Nämä vaikutukset kohdistuvat myös hajanaisiin, hiljaisiin tai vaikeasti edustettaviin ryhmiin kuten luontoon ja eläimiin, kansalaisiin yleensä tai tuleviin sukupolviin. Tämä merkitsee sitä, että mukana olevat osapuolet ovat tilivelvollisia kaikille niille, joita syntyvät ratkaisut koskevat.

 

Jonna Kangasoja

Kirjoittaja on Akordin toinen perustaja ja toimitusjohtaja