Miten rakennetaan seudun yhteinen tahto ja sitoudutaan siihen?

Eilen 5.9.2018 Finlandia-talolla oli koolla satakunta seudun päätöksentekijää keskustelemassa Helsingin seudun maankäytön, asumisen ja liikenteen tulevaisuudesta MAL 2019 seminaarissa. MAL tarkoittaa maakäyttöä, asumista ja liikennettä, joiden seudullista kehittämistä on tarkasteltava samanaikaisesti. Suunnitelmaluonnos lähtee marraskuussa lausuntokierrokselle. Lausuntojen pohjalta suunnitelma viimeistellään ja viedään päätöksentekoon vuoden 2019 maaliskuussa.

 

Tavoitteet ovat yhteisiä, keinot puhuttavat edelleen

MAL 2019 suunnitelman valmistelu aloitettiin vuonna 2016 perusteellisen selvitystiedon tuottamisella ja yhteisistä tavoitteista sopimisella. Suunnitelmaa on valmisteltu neljän tavoitteen pohjalta: vähäpäästöinen, sosiaalisesti kestävä, elivoimainen ja hyvinvoiva seutu. Näiden tavoitteiden saavuttaminen on varmistettu vaikutustenarvioinnissa mittareilla, jotka näyttävät miten hyvin eri toimet ja ratkaisut kutakin tavoitetta edistävät.

Määrällisesti sitova tavoite on, että Helsingin seudun on kyettävä vähentämään liikenteen kasvihuonepäästöjä 50% vuoteen 2030 mennessä (vuoden 2005 tasosta). Nykyinen suunnitelmanluonnos ei vielä yllä tähän. Kyse ei ole helposta paketista – vaikka kaikki tiedossa olevat keinot käytettäisiin, on löydettävä niiden lisäksi vielä uusiakin, jotta tavoite voitaisiin saavuttaa.

 

Neuvottelussa tärkeintä on ymmärtää osapuolten tarpeet

Neljäntoista kunnan yhteisesti hyväksytyn suunnitelman aikaansaaminen on aito neuvotteluhaaste. Seudun kunnat ovat keskenään hyvin erilaisia paitsi kooltaan, myös kuntalaisten liikkumismahdollisuuksien puolesta riippuen siitä missä ne sijaitsevat seudun rakenteessa. Jokainen mukana oleva kunta tasapainottelee kahden näkökulman välillä: mikä on ensisijaista ja tärkeää juuri meidän kuntamme kannalta ja toisaalta, millä ratkaisuilla on eniten merkitystä koko seudun toimivuuden kannalta.

 

 

Eilen Finlandia-talolla järjestetyssä seudun luottamushenkilöseminaarissa tuli esiin, että päätöksentekijät välittävät ihmisten tarpeista, eli siitä miten hyvin suunnitelmaan sisällytetyillä ratkaisuilla pystytään varmistamaan sujuva hyvä arki kaikille seudun asukkaille. Tämä tarkoittaa mm. työmatkojen sujuvuutta ja sitä, että niihin kuluva aika on kohtuullinen, palvelujen saavutettavuutta, ruuhkattomuutta, sekä terveellistä, turvallista ja sosiaalisesti kestävää elinympäristöä.

Finlandia-talolla tuli esiin myös osapuolten prosessiin liittyviä tarpeita: erityisesti pienemmillä kunnilla on tarve tulla suunnittelussa kuulluksi ja vakavasti otetuksi. Kaikilla on tarve reiluun ja tasapuoliseen kohteluun, sekä kukin erityistilanteen huomioimiseen. Tämä tarkoittaa erilaisten kuntien tilanteiden pohtimista ja suunnitelman reaalivaikutusten avaamista kunkin kohdalta: mitä tämä maksaa ja mitä hyötyjä se tuottaa. Toisaalta on pystyttävä avaamaan yksilöllisesti mitä tarkoittaisi se, että yhteistä suunnitelmaa ei synny. Seudun kasvaessa nykytila ei ole vaihtoehto, joka olisi enää valittavissa, vaan on varauduttava mm. kasvavan seudun liikkumistarpeisiin ja niiden seurauksiin.

Neuvottelunäkökulmasta näihin sekä sisällöllisiin, että prosessiin liittyviin tarpeisiin vastaaminen kannattaa nostaa kaikkein tärkeimmäksi kärjeksi suunnitelman viimeistelyssä. Jos siinä onnistutaan, voidaan seudun yhteisesti hyväksymän suunnitelman pohjalta aloittaa MAL-neuvottelut valtion kanssa.

Jonna Kangasoja