Miten Suomen ruokamurroksesta tehdään kestävä ja oikeudenmukainen?

Maatalouden sopeutuminen muuttuvaan toimintaympäristöön vaatii suuria rakenteellisia muutoksia. Haasteena on, ettei ongelman ratkaisuista, taikka välttämättä edes sen syistä, olla päästy yhteisymmärrykseen. Sidosryhmien välinen yhteistyö on välttämätöntä, jotta mahdollisimman moni olisi muovaamassa ratkaisuja, sekä tukemassa niiden toimeenpanoa.

Maatalous on välttämättömyys ruokaturvalle, mutta samalla myös uhka ympäristöllemme. Moderni maatalous on iso tekijä typen ja fosforin kiertojen häiriöihin, monimuotoisuuden heikkenemiseen, maankäytön muutoksiin ja kasvihuonepäästöihin. Nämä ongelmat liittyvät toisiinsa. Maatalous liittyy tiiviisti myös ihmisoikeuksiin ja oikeudenmukaisuuteen. 

Maatalouteen liittyy kuitenkin myös suuria mahdollisuuksia. Sen avulla voimme korjata typen ja fosforin kiertoa, luoda ja elvyttää monimuotoisuutta ja sitoa hiiltä takaisin maaperään. Ratkaisuihin liittyy usein positiivisia synergioita, sillä esimerkiksi maaperän terveyden parantaminen edistää kaikkia edellä mainittuja prosesseja. Myös ilmastonmuutos tuo Suomen maataloudelle uusia mahdollisuuksia, vaikka riskit myös lisääntyvät. Lämpötilojen noustessa, pystymme viljelemään yhä pohjoisempana ja yhä useampia kasvilajikkeita. Mahdollisuuksiin tarttuminen vaatii kuitenkin, että viljelijöillä on maksuvalmiutta ja kykyä joustavasti muuttaa tapojaan. Maankäytön muutokseen liittyy usein myös ristiriitaisia intressejä. 

Miksi tarvitaan ruokamurros?

Moderni maatalous kehittyi ’vihreän vallankumouksen’ aikaan, jolloin maatalous koneellistui, synteettiset lannoitteet ja kasviensuojeluaineet tulivat käyttöön ja ruuan tuotantomäärät kasvoivat samalla kun työvoiman tarve maataloudessa pienentyi. Suuremmat sadot mahdollistivat myös väestönkasvun. Nyt, etenkin maatalousmaiden kasvukunnon heikkeneminen ja ilmastonmuutos uhkaavat maatalouden sadontuottokykyä. EU SOIL OBSERVATORY – sivuilta voi nähdä kuinka suuri osa maailmasta kärsii maaperän tilan heikentymisestä. Tällä hetkellä maaperää vakavasti heikentävistä toiminnoista kärsii reilu 60 %, samalla kun Euroopan ympäristökeskuksen vuoden 2022 raportin mukaan ilmastonmuutoksen aiheuttamat haitat voivat tehdä suuresta osasta Etelä-Eurooppaa maanviljelyyn kelpaamatonta seuraavan 60 vuoden kuluessa. 

Modernin maatalouden vaatimat ulkoiset panokset ovat myös poliittinen- ja ruokaturvakysymys. Fossiilisten polttoaineiden lisäksi etenkin lannoitukseen käytettävä fosfaatti on poliittisesti haastava. Suurimmat tunnetut fosfaattivarannot ovat Marokon ja -Länsi-Sahran alueella, ja Kiina on suurin fosforilannoitteen tuottaja (kuva 1). Euroopalla ei ole juuri ollenkaan fosfaattivarantoja tai tuotantoa. Oikeastaan, Euroopan ainut fosfaattikaivos sijaitsee Suomessa, Siilinjärvellä. Lisää fosfaattilannoitukseen liittyvistä haasteista voi lukea ’European Sustainable Phosphorus’ platformilta. 

Kuva 1: Maailman fosfaattikiven tuotantokapasiteetti vuonna 2022. Lähde: U.S. Geological Survey, Mineral Commodity Summaries, January 2022 (USGS, 2022).

Modernin maatalouden noidankehä

Muun muassa seuraavat asiat ovat johtaneet viljelymaan kasvukunnon heikkenemiseen: maatalouden koneellistamisen aiheuttama maaperän tiivistyminen ja kyntämisen, kasvinsuojeluaineiden, synteettisten lannoitteiden ja viljelykasvien yksipuolisuuden aiheuttama maaperän biodiversiteetin katoaminen. Maaperän tutkimusta elävänä ekosysteeminä on perinteisesti pidetty tarpeettomana modernin maatalouden kannalta. Nyt on kuitenkin huomattu, että ilman tervettä maaperän ekosysteemiä edes moderni maatalous ei pysty tuottamaan suuria satoja etenkään arvaamattomissa olosuhteissa, joita ilmastonmuutos aiheuttaa. Muutos on kuitenkin haastava, koska olemme noidankehässä (katso kuva 2), jossa vanhojen tapojen muuttaminen on tuskallista. Moderni maatalous on tuottanut korkeampia satoja terveellä maaperällä, mutta kuitenkin heikentäen viiveellä maan kasvukuntoa. Ajan kanssa sadot ovat pienentyneet, mutta modernin maatalouden menetelmistä luopuminen tarkoittaisi, ettei satoa saada juuri ollenkaan, koska maaperän kasvukunto on jo niin huonossa kunnossa. Toisaalta maan kasvukunnon parantaminen vaatii viljelijältä pitkäjänteisyyttä ja usein vähentää satotasoa, kun taas hyödyt tulevat vasta viiveellä. Poliittinen tukijärjestelmä ja elintarvikemarkkina on taas rakennettu kannustamaan suurien satotasojen ylläpitämiseen, ja muut tavoitteet ovat vasta toissijaisina. 

  

Kuva 2: Modernin maatalouden noidankehä

Tässä esimerkissä nähdään kuinka modernin maatalouden suhde väestöön aiheuttaa väestönkasvua, joka puolastaan vähentää satoa, joka kannustaa lisäämään modernia maataloutta, jotta satoa saadaan lisää. Modernin maatalouden ja maaperän terveyden suhde tulee viiveellä ja siksi sitä ei ole huomattu ajoissa. Maaperän terveyden heikkenemisen aiheuttama satojen huonontuminen kannustaa käyttämään enemmän lannoitteita, kasvinsuojeluaineita jne., jotta satotasoa saadaan kasvatettua. Systeemiajattelun takaisinkytkentää voidaan käyttää monimutkaisten ongelmien ymmärtämiseen. Kuvassa nähtävät plus (+) ja miinus (–) -merkit kertovat minkälainen suhde systeemin eri osilla on, vahvistava vai heikentävä. B ja R taas viittaavat englanninkielisiin sanoihin ’balancing’ (tasapainottava) ja ’reinforcing’ (vahvistava), ja kertovat minkälaiseen prosessiin takaisinkytkentä johtaa, tasapainoiseen tilanteeseen, vai itseään vahvistavaan kehään. 

 

Maanviljelijät ovat vaikeassa tilanteessa

Maanviljelijöiltä vaaditaan ottamaan vastuuta kestämättömistä tuotantotavoistaan. Viljelijät itse taas kokevat tuottavansa sitä mitä heiltä pyydetään ja pitävät heille asetettuja vaatimuksia mahdottomina. Viljelijän on vaikea tuottaa mitään, jolle ei ole tukia ja markkinoita. Euroopan maatalouspolitiikassa (CAP) on pyritty lieventämään maatalouden haittoja ympäristölle, siinä kuitenkaan onnistumatta. Edellinen CAP lähinnä lisäsi byrokraattista työtä viljelijöille, eikä tänä vuonna voimaantulleen CAP:inkaan suhteen olla toiveikkaita. Alkutuottajien ahdingon näkee muun muassa LUKEN maa- ja metsätalouden vuoden 2023 suhdannekatsauksessa, joka paljastaa kuinka maatalous ei ole ollut keskimäärin kannattavaa koko 2000-luvun aikana. Etenkin kotieläintalous kärsii heikosta kannattavuudesta. Ilmastonmuutos myös lisää maatalouden haavoittuvaisuutta. Alkutuottajilla on ruokaketjussa heikoin asema, ja kuluttajatkaan ovat harvemmin valmiita tai kykeneviä maksamaan kestävästi tuotetun ruuan hintaa. Samalla kestävien tuotantotapojen valvontajärjestelmä lisäisi kustannuksia ja viljelijän taakkaa entisestään. Yhteistyö on myös paikoitellen haastavaa, viljelijöiden, tutkijoiden sekä virkamiesten välisistä ennakkoluuloista ja luottamuksen puutteesta johtuen. Ruokamurroksen aikaansaamiseksi tarvitsemme kuitenkin monen eri tekijän tiivistä yhteistyötä. On myös tärkeää varmistaa ruokamurroksen oikeudenmukaisuus, jotta heikoimmassa asemassa olevilta ei riistetä ihmisoikeuksia.

Uudistavan viljelyn mahdollisuudet ja haasteet

Uusia, kestävämpiä viljelytapoja on jo käytössä Suomessa. Esimerkiksi, Baltic Sea Action Group (BSAG) tukee uudistavaa viljelyä (regenerative agriculture) Suomessa. Uudistavalla viljelyllä ei ole virallista määritelmää. Suomessa uudistava viljely nähdään laajana kokonaisuutena, jonka tavoitteisiin kuuluu viljelymaiden kasvukunnon ja maaperän terveyden edistäminen, ilmastonmuutoksen ehkäiseminen, biodiversiteetin ja vesistöjen suojelu, vesitalous, resurssien tehokas käyttö ja ravinteiden kiertotalous, sekä taloudellinen kannattavuus. BSAG kuitenkin painoitta uudistavan viljelyn tilannekohtaisuutta. Ei ole yhtä ratkaisua, joka toimii kaikille. Uudistavan viljelyn käytäntöihin voi tutustua uudistavan viljelyn e-opistossa. Valvontajärjestelmää uudistavalle viljelylle ei kuitenkaan toistaiseksi ole. Kysymys onkin, halutaanko uudistavalle viljelylle valvontajärjestelmää. Sen lisäksi, että valvontajärjestelmä on työläs, se voi myös rajoittaa viljelijän mahdollisuuksia tilannekohtaisiin ratkaisuihin. Toisaalta valvontajärjestelmän puuttuessa viljelijät eivät saa korvausta markkinoilla kestävimmistä tuotantotavoista ja termiä voidaan helposti käyttää viherpesuun. 

Suomalaiset itse uskovat kotimaisen ruuan laatuun, mikä näkyy ostopäätöksissä. Kansainvälisesti Suomalaisen ruuan laatua ei kuitenkaan pidetä itsestäänselvyytenä, eikä siitä saa parempaa markkinahintaa ilman valvontajärjestelmää. Samalla esimerkiksi, indikaattoreihin perustuvat Keski- ja Etelä-Euroopalle kehitettävät biodiversiteetin valvontajärjestelmät helposti syrjivät Suomalaista maanviljelijää, jolla on jo lähtökohtaisesti alempi biodiversiteetti maantieteellisistä syistä. Haasteena on myös kestävän tuotannon valvontajärjestelmien monimutkaisuus, tieteellisen tiedon puute ja asiantuntijoiden erimielisyydet. 

Miten varautua jo melko lähellä olevaan hyvin erilaiseen tulevaisuuteen?

Kun Suomessa mahdollisen maatalousmaan määrä kasvaa, se todennäköisesti lisää paineita täällä, koska maatalouden haasteet etenkin Etelä-Euroopassa kasvavat. Tästä saattaa seurata maankäyttöön liittyviä konflikteja. Toisaalta mahdollisuuksiin tarttuminen vaatii monen eri pelaajan yhteistyötä, joiden välillä tällä hetkellä puuttuu osittain luottamus. Haasteena on etenkin ruokamurroksen kestävyyden ja oikeudenmukaisuuden varmistaminen. Sanktiot alkutuottajille, jotka jo ovat heikossa asemassa, tuskin tulevat auttamaan. Viljelijät tarvitsevat apua ja kannustimia muuttaakseen käytäntöjään. Toisaalta kalliimmat hinnat voivat olla ongelma kuluttajille, ja korkeisiin satoihin kannustavien tukien siirtäminen kestävän maatalouden tukemiseen saattaa väliaikaisesti olla riski ruokaturvalle. Miten turvataan alkutuottajien oikeus kannattavaan elinkeinoon ja jokaisen oikeus ruokaan? Toisaalta miten suunnittelemme kestävään maatalouteen tähtäävät kannustimet, jotka saavuttavat tavoitteensa? Näiden kysymysten ratkaisemiseen tarvitsemme ammattilaisia yhteistyön johtamisessa ja konfliktin hallinnassa.

Teksti: Pinja Pöytäniemi

Kirjoittaja:

Olen kestävän maatalouden agrologi ja luonnonvarahallinnan maisteriopiskelija Münchenin teknillisessä yliopistossa. Visioni on kestävään maatalouteen ja ruokamurrokseen siirtyminen oikeudenmukaisuudesta huolehtien. Siksi valitsin Akordin harjoittelupaikakseni, oppiakseni lisää yhteistyön rakentamisesta ja osallistavasta päätöksenteosta.