Oregonin mallin ytimessä on ymmärrys keskinäisriippuvuudesta

Minkä yhdysvaltalaisen suurkaupungin paraatipaikalta löytyy eurooppalaisen jalkapallon stadioni, joka täyttyy joka viikko yli kahdestakymmenestätuhannesta jalkapallofanista vauvasta vaariin ja mummuun? Vastaus on Portlandista, maan luoteisnurkasta. Miten ihmeessä juuri eurooppalainen jalkapallo on siellä niin suosittua, vaikka kaikki muut ympärillä pelaavat ja seuraavat amerikkalaista jalkapalloa? Viime kesänä saamani vastaus menee kutakuinkin näin: ”Me teemme täällä asioita omalla tavallamme (tarkoittaa siis eri tavalla kuin muut) ja olemme siitä ylpeitä!”

Olin kesäkuusta elokuuhun Oregonissa National Policy Consensus Centerissä vierailulla Koneen Säätiön tutkija-apurahan tuella. Tutkimukseni on osa hanketta ”Vastakkainasettelun purkaminen ja toimivien väestösuhteiden edistäminen dialogilla ja sovittelulla”. Millaisia vastakkainasetteluja Oregonissa oli havaittavissa? Entä millaisia erityisiä tapoja siellä on kehittynyt niiden käsittelyyn?

Metsä jakaa ja yhdistää

Oregonin poliittisella kartalla sinisten (demokraattien) ja punaisten (republikaanien) välinen jakolinja noudattaa hyvin tarkkaan kaupunki-maaseutu -jakoa. Tämä näkyy selvästi mm. suhtautumisessa maanomistukseen, luonnonvarojen käyttöön ja ympäristönsuojeluun.

Viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana perinteisesti metsätaloudesta eläneessä Oregonissa on tapahtunut suuri murros metsäsektorin roolissa ja volyymissä. Tähän vaikutti paitsi metsätalouden ja -teollisuuden rakennemuutos ja teknologinen kehitys, myös liittovaltiotason ympäristölainsäädäntö sekä luonnonsuojelulakeihin nojaavien ympäristöjärjestöjen aktiivinen toiminta, joka tarkoitti mm. hakkuiden haastamista ja pysäyttämistä oikeudessa.

Uhanalaisen täpläpöllön kansallinen suojelupäätös vuonna 1990 ja siitä seurannut hakkuiden merkittävä väheneminen Oregonissa tarkoitti metsätaloudesta eläneille yhteisöille kriisiä: työpaikkojen menetyksiä ja taloudellista ahdinkoa. Tämä jyrkensi entisestään syvää jakolinjaa maaseudun ja kaupunkien välillä. Maaseudulla koettiin, että kaupunkilaiset eivät tiedä mitään heidän todellisuudestaan, toimeentulokamppailusta ja toivottomista tulevaisuuden näkymistä, eivätkä välitä niistä tai heistä. Ympäristö- ja luonnonsuojelujärjestöt puolestaan kamppailivat luonnon ja uhanalaisten lajien säilymisen puolesta. Näiden eriävien näkemysten ainoa käsittelyfoorumi suhteessa hakkuisiin oli pitkään oikeussali.

Vähitellen metsäkiistojen ja oikeudenkäyntien väsyttämät ihmiset ja jakautuneet paikallisyhteisöt alkoivat kuitenkin hakea ulospääsyä metsä- ja luonnonvarakiistojen synnyttämästä umpikujasta. Oregonissa alkoi syntyä paikallisia konfliktinratkaisualoitteita ja pysyviä yhteistyöryhmiä (collaboratives), jotka kokosivat eri intressitahoja yhteiseen keskusteluun konfliktien ratkaisemiseksi.

Toimenpiteiden hyväksyttävyys rakennetaan yhdessä

Itä-Oregonissa täpläpöllön suojelulla oli valtava vaikutus, koska alueen maista yli puolet on liittovaltion omistuksessa. Oregonin kaakkoiskulmassa sijaitsevassa Grant County’ssä (piirikunnassa), jossa liittovaltion maanomistus on jopa 75%, jumiutunut tilanne vahingoitti kaikkia osapuolia. Metsätalous pysähtyi lähes kokonaan, mutta paikallistalouden lisäksi tilanteesta kärsi myös luonto, koska mitään metsänhoidollisia toimia ei pystytty tekemään osapuolten syvän epäluottamuksen takia. Pitkään jatkunut kyvyttömyys löytää yhteisesti hyväksyttyjä etenemistapoja realisoituu edelleen hallitsemattomina metsäpaloina ja niiden riskinä.

Tärkeä käännekohta oli, kun paikallinen johtava luottamushenkilö kutsui ympäristöjärjestön juristin vierailulle. Pienen ryhmän tapaamisessa päästiin käymään avointa keskustelua metsään liittyvistä toiveista ja peloista. Ensimmäinen tapaaminen sai jatkoa ja keskustelut laajenivat. Niistä syntyi lopulta vuonna 2006 Blue Montains Forest Partners, josta on sittemmin kasvanut pysyvä paikallinen foorumi erilaisten näkemysten yhteensovittamiseen. Mukana on alueen metsätyöntekijöitä, ympäristönsuojelijoita, karjatilallisia, maanomistajia, metsäteollisuuden edustajia, luottamushenkilöitä ja liittovaltion viranomaisia.

Yhdessä ryhmän jäsenet ovat pystyneet löytämään tutkimukseen nojaavaa yhteisymmärrystä siitä mitä ja miten Malheurin kansallismetsää tulee hoitaa ja käyttää. Tästä on seurannut metsän tilan parantuminen tuhansien hehtaarien alueella ja sen lisäksi on onnistuttu turvaamaan 7 300 asukkaan työpaikat. Tie ei ole ollut helppo, vaan työvoitto ja yhteinen saavutus. Tapaamamme ja haastattelemamme ihmiset toivat esille sen, että menneiden saavutusten varaan ei kuitenkaan voi nojata, vaan keskusteluyhteyden ja yhteisen tekemisen eteen pitää tehdä jatkuvasti työtä.

Oregonin malli – The Oregon Way

Nykyisin tällaisia metsiin liittyviä yhteistyöryhmiä on Oregonissa 25. Lisäksi vastaavaa yhteistoimintaa on vesiensuojelussa, varhaiskasvatuksessa ja sosiaalipalveluissa. Oregonissa on kokonainen yhteistoimintaan perustuva sosiaalinen infrastruktuuri, joka koostuu yli kahdestasadasta pysyväisluonteisesta yhteistyöryhmästä (ks. Oregon Atlas of Collaboration). Oregonin ‘collaborative governance’ malli ei ole syntynyt itsestään, eikä se myöskään säily ilman jatkuvaa työtä. Osavaltion budjetista käytetään vuosittain miljoona dollaria vaihtoehtoiseen riidanratkaisuun, sovitteluun ja yhteensovittamiseen. National Policy Consensus Centerin ohjelmilla Oregon Solutions ja Oregon Consensus on tässä työssä tärkeä rooli. Oregonin malli on Yhdysvalloissa täysin poikkeuksellinen.

On kuitenkin syytä todeta, että Oregonissa ei elä yhtään sen harmonisempia ihmisiä kuin muuallakaan. Esimerkiksi viime kesänä Oregonin republikaanisenaattorit karkasivat kesken senaatin istuntokauden osavaltion rajojen ulkopuolelle estääkseen äänestyksen uudesta ilmastolaista, koska he olisivat vähemmistönä varmasti hävinneet sen. Paikalliseen kulttuuriin on kuitenkin monien harjoittelukierrosten jälkeen syntynyt kokemukseen perustuvaa tietoa siitä, että jos vaikeita asioita todella halutaan ratkaista, niin kukaan ei pysty tekemään sitä yksinään.

Haastatteluissamme tuli usein esille käsite The Oregon Way. Se tarkoittaa oregonilaista tapaa saada asioita hoidettua. Asialle kuin asialle on haettava rauhassa eri tahojen kanssa valmistellen sellainen muoto, että siitä voi myös tulla jotakin. Tämä vie aikaa, mutta koska kaikki ovat tuoneet näkemyksensä esille ja ne on huomioitu, niin lopputulema on vahvempi ja myös sen toteutukseen sitoudutaan.

Entä se jalkapallo? Onko sillä tässä kaikessa joku merkitys? Pelkkää spekulaatiota tietysti, mutta voi kai sillä jotakin merkitystä olla, että pienestä pitäen kasvaa kulttuuriin, jossa arvostetaan taitavaa ja tyylikästä yhteispeliä. Ja ehkä juuri se, että laji on niin pieni, tekee vastustajista arvokkaita kumppaneita – mitä paremmin he pelaavat, sitä paremmaksi voidaan kehittyä yhdessä.

Jonna Kangasoja

Oregon Atlas of Collaboration https://www.atlasofcollaboration.com

National Policy Concensus Center https://www.pdx.edu/npcc/home

Oregon Consensus http://oregonconsensus.org

Oregon Solutions http://orsolutions.org

Blue Mountains Forest Partners http://www.bluemountainsforestpartners.org