PRO GRADU: Tuulivoima voi olla saamelaisille eksistentiaalinen uhka – ontologiset konfliktit ja vihreä ekstraktivismi Fosenin tuulivoimakonfliktissa

Akordin projektityöntekijänä työskennellyt Sara Vanhanen tutki maisterintutkielmassaan Fosenin tuulivoimalakonfliktia ontologisen konfliktin ja vihreän ekstraktivismin näkökulmasta. Tässä blogitekstissä Sara esittelee, mistä konfliktissa on kyse ja miten nämä näkökulmat tapauksessa esiintyvät. Tutkielma on luettavissa kokonaisuudessaan täältä.

Näin päädyin tutkimaan Fosenin tuulivoimalakonfliktia

Heräsin Norjan Fosenissa tapahtuvaan ihmisoikeusrikkomukseen ensimmäistä kertaa, kun norjalaiset ystäväni jakoivat sosiaalisessa mediassa saamelaisaktivistien Instagram-postauksia helmikuisesta mielenosoituksesta kevättalvella 2023. Ilmastoaktivistien tukemana saamelaiset protestoivat valtion passiivisuutta korkeimman oikeuden tuomion jälkeen, jossa tuulivoimapuiston rakennuslupa oli todettu mitättömäksi. Seurasin tilannetta tällöin sosiaalisen median välityksellä ja tapaus tuli uudella tavalla iholleni keväällä 2024, kun saamelaisaktivistit kävivät uutta oikeustaistelua. Tällä kertaa riidan alaisena oli protesti, jossa aktivistit olivat vallanneet ministeriön aulan ja saaneet tapauksesta sakkoja. Asuin oikeuskäsittelyn aikana Oslon käräjäoikeuden vieressä suorittaessani korkeakouluharjoitteluani Oslon puolustusasiamiestoimistossa. Niinpä usean päivän ajan ohitimme toisemme kadulla, kun minä kuljin kohti suurlähetystöä ja aktivistit matkasivat oikeustalolle. Palattuani Norjasta päätin kirjoittaa maisterintutkielmani Fosenin tapauksesta. Tutkielma on toteutettu tapaustutkimuksena, jossa on analysoitu 18 eri dokumenttia vaihdellen niin sosiaalisen median postauksesta valtion virallisiin dokumentteihin ja valtion media NRK:n ajankohtaiseen väittelyohjelmaan.

Ps. Aktivistien sakot mitätöitiin korkeimmassa oikeudessa kesällä 2025. Suuri voitto demokratialle!

 

Mistä Fosenin tuulivoimalakonfliktissa tapahtui?

Fosen sijaitsee Norjan länsirannikolla saamelaisten kotiseutualueen etelärajoilla. Fosenin alueen saamelaiset kuuluvat siis eteläsaamelaisiin, jotka ovat oman kielensä kera vähemmistö saamelaisten sisällä. Alueelle suunniteltiin aiemmin puolustusvoimien ampumarataa 70-luvulta alkaen aina 90-luvulle asti, jolloin alueelle alettiin suunnittelemaan tuulivoimaa. Vuosituhannen jälkeen alue oli mukana erilaisissa tuulivoimaselvityksissä ja vaikutustenarvioinneissa.

• 2008 – Alue on mukana laajassa vaikutustenarvioinnissa, jossa pohditaan yli kahdenkymmenen eri tuulivoimalan mahdollisia vaikutuksia.
• 2010 – Päätös rakentaa tuulivoimaa Foseniin tulee julki.
• 2013 – Öljy- ja energiaministeriö vastaa valituskirjelmään, jonka myötä rakennuslisensseihin tehdään pieniä muutoksia, mutta kaikki suunnitellut lisenssit pysyvät voimassa.
• 2014 – Alueen kaksi siidaa Etelä-Fosenin siida ja Pohjois-Fosenin siida haastavat lisenssin oikeuteen.
• 2015 – Projektin operaattori ja rakennuttaja Statkraft ilmoittaa vetäytyvänsä kaikista tuulivoimahankkeista Pohjoismaissa heikon taloudellisen kannattavuuden takia.
• 2016 – Poliittisen paineen myötä Statkraft jatkaa toimintaansa ja aloittaa rakentamisen Fosenissa.
• 2018 – Käräjäoikeus käsittelee 2014 vireille tulleen rakennuslisenssiä koskevan haasteen. Käsittelyn jälkeen asia etenee seuraavaan oikeusasteeseen. Tällöin Yhdistyneet kansakunnat (YK) pyytää Norjaa keskeyttämään turbiinien rakentamisen keskeneräisen oikeuskäsittelyn tähden. Norjan valtio ei kuitenkaan noudata pyyntöä ja kieltää ihmisoikeusrikkomuksen Fosenissa.
• 2019/2020 – Turbiinit valmistuvat ja puistot aloittavat toimintansa.
• 2020 – Asia käsitellään hovioikeudessa, mutta jatkaa jälleen kulkuaan seuraavaan oikeusasteeseen molempien osapuolten valitettua päätöksestä.
• 2021 – Korkein oikeus toteaa lisenssin mitättömäksi. Puistoja ei olisi koskaan tullut rakentaa.
• 2023 – Helmikuussa Norjan saamelaisliitto (Norske Samers Riksforbund) yhdessä luonnonsuojelujärjestön Natur og Ungdom (luonto ja nuoret) kanssa järjestävät suuren mielenosoituksen Oslossa 500 päivää tuomion jälkeen. Mielenosoitus saa osakseen myös kansainvälistä mediahuomiota, jota varmasti lisää ilmastoaktivisti Greta Thunbergin läsnäolo. Samaisen vuoden aikana Oslossa nähdään useita mielenosoituksia merkkaamassa niin 600 kuin 700 päivää tuomiosta aina tuomion toiseen vuosipäivään saakka.
• 2023 – Etelä-Fosenin siida ja Fosen Vind allekirjoittavat yhteisen sopimuksen joulukuussa.
• 2024 – Pohjois-Fosenin siida ja Roan Vind allekirjoittavat yhteisen sopimuksen maaliskuussa.

Näin Fosenin tuulivoimalakonflikti tulee nimelliseen loppuunsa vuoden 2024 keväällä. Sopimuksissa luvataan saamelaisille muun muassa taloudellisia korvauksia tuulivoiman aiheuttamista haitoista sekä vaihtoehtoisia talvilaitumia. Jälkimmäisessä sopimuksessa on sovittu myös eteläsaamelaisen kulttuurirahaston perustamisesta. Molemmissa sopimuksissa turbiineille on annettu lupa olla toiminnassa nykyisen lisenssin loppuun saakka, jonka jälkeen siidoilla on veto-oikeus uutta lisenssiä harkittaessa.

 

Nyt tiedämme mitä Fosenissa tapahtui, mutta mistä tapauksessa oikeastaan on kyse?

Korkeimman oikeuden tuomion perusteluissa esitetään Norjalla olevan tarve tuulivoimalle, mutta Foseniin sijoitettujen tuulivoimaloiden rakennuslupa kuitenkin mitätöitiin. Oikeus perusteli tätä sillä, että eteläsaamelaiset ovat vähemmistön vähemmistönä erittäin haavoittuvaisessa asemassa, jolloin tuulivoimalan aiheuttama haitta poronhoidolle rikkoo kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen artiklaa 27, joka takaa vähemmistöille oikeuden omaan kieleen ja kulttuuriin. Tämän myötä argumentit, joissa vertaillaan esimerkiksi poronhoidosta ja tuulivoimasta saatavaa taloudellista hyötyä, ovat myös oikeuden silmissä epärelevantteja. Fosenissa onkin ymmärrettävä poronhoidon merkitystä saamelaiselle kulttuurille ja sen jatkuvuudelle. Erityisesti eteläsaamelaisessa kulttuurissa poronhoitoon kohdistettu uhka onkin käsitettävä eksistentiaalisena uhkana.

Käsittelin tutkimuksessani tapausta ontologisen konfliktin näkökulmasta, sillä ontologisissa konflikteissa on kyse ristiriidassa olevista todellisuuksista. Ontologioiden kautta voidaan hahmottaa, mitä todellisuus on ja miten todellisuutta luodaan. Todellisuutta luodaan toiminnan kautta, eikä se siksi ole rajattu siihen, mitä voimme aistein havaita. Länsimaissa on jo pitkään vallinnut ontologinen näkemys, jolla on monia nimityksiä, mutta jota olen itse käsitellyt tutkielmassani nimellä One-World-Worldview, eli yhden maailman maailmankuva. Tällaisessa ajattelussa voidaan hahmottaa esimerkiksi erilaisia kulttuurisia eroja, mutta niiden nähdään sijoittuvan samaan jaettuun todellisuuteen. 

Saamelainen ontologia voidaan kategorisoida relationaaliseksi ontologiaksi, jossa ihmisten lisäksi myös ei-ihmiset ottavat osaa todellisuuden luomiseen, jossa niin ihmisolennot kuin ei-ihmiset elävät toisiinsa linkittyneinä. Maahan kytkeytyy monia traditioita ja myös paikallista perinnetietoa voidaan omaksua maan kanssa olemisen kautta. Maa nähdäänkin saamelaisissa ontologioissa elävänä entiteettinä ja sitä voidaan pitää verrannollisena elämälle. Tämän takia erilaiset maankäytön tarpeet näyttäytyvät saamelaisille monissa tilanteissa eksistentiaalisina uhkina.

Jotta voimme ymmärtää saamelaista ontologiaa ja havaita myös ontologioiden ristiriitoja eli ontologisia konflikteja, on meidän hyväksyttävä pluriversumin olemassaolo. Jokseenkin paradoksaalisesti jos universalistisessa yhden maailman maailmankuvassa ei voida käsittää muiden todellisuuksien olemassaoloa, ei silloin luonnollisesti voida myöskään todistaa kahden tai useamman ontologian välistä konfliktia. Pluriversalismi on kuitenkin tarpeen, jotta esimerkiksi kartoittamista tehdessä voidaan ottaa huomioon myös sellaiset todellisuuden aspektit, joita ei voi silmin havainnoida ja jotka pysyvät mahdollisesti täysin piilotettuina sen todellisuuden ulkopuolisilta osapuolilta. Nämä kysymykset nousevat erittäin ajankohtaisiksi pohtiessamme esimerkiksi, onko jokin maa tyhjää. Se mikä toiselle näyttäytyy täysin tyhjänä ja elottomana, voi toiselle olla täynnä elämää. Siksi onkin hyvin tärkeää, että saamelaiset ovat mukana kaikissa heidän kotiseutualueelleen sijoitettavien projektien vaiheissa, mutta eritoten kartoituksessa ja vaikutustenarvioinnissa.

 

Miten vihreä ekstraktivismi käy ilmi Fosenin tapauksessa?

Ontologisten konfliktien lisäksi toisena viitekehyksenä tutkimuksessani toimi vihreä ekstraktivismi. Ekstraktivismilla ei ole yhtä yksiselitteistä määritelmää, mutta sitä käytetään kuvaamaan prosesseja, joille tunnusomaista on arvon tuottaminen tavalla, joka jättää alkuperäisen ympäristön käyttökelvottomaksi. Tässä yhtälössä olennaista on usein myös epätasa-arvoiset valtasuhteet, sekä heikommassa olevien eletyn todellisuuden väkivaltainen ohittaminen. Ekstraktivistiset prosessit nimittäin luottavat pääosin siihen, että alue nähdään elottomana, minkä tähden ontologiat ja ontologiset konfliktit nousevat usein hyvin relevanteiksi ekstraktivistissa prosesseissa. Ekstraktivismilla on pitkät juuret kolonialismissa ja prosesseja onkin kehitetty ensin periferioissa, minkä jälkeen niitä on tuotu myös lähemmäs keskuksia. Arktinen ekstraktivismi on noussut kirjallisuudessa esiin 2010-luvulla. Myös Fosenin tuulivoimalat voidaan nähdä ekstraktivistisena projektina, sillä tapauksessa on ohitettu saamelaisten todellisuus ja luontoa on muokattu tavalla, joka on jättänyt sen käyttökelvottomaksi saamelaisille tuulivoimaloiden tuottaessa arvoa muualle.

Vihreä ekstraktivismi on käsite, jota on käytetty akatemiassa, kun keskustellaan ekstraktivistisista projekteista, joiden tarpeellisuus perustellaan vihreyden kautta. Tuulivoima on erinomainen esimerkki tällaisesta projektista. Tuulivoiman vihreyttä voidaan kyseenalaistaa, kun otetaan huomioon esimerkiksi kuinka paljon kasvava tuulivoima vaatii erilaisten mineraalien ekstraktivointia. Toisaalta todellisesti vihreä valinta olisi kasvun ja kulutuksen vähentäminen. Käyttämässäni aineistossa ei kuitenkaan kertaakaan esiinny minkäänlaisia degrowth-ajatteluun viittaavia nostoja, vaan tuulivoiman kannattajat perustelevat tuulivoiman tarvetta pitkälti sen lisäämän työllisyyden tai talouskasvun avulla. Näissä argumenteissa tuulivoiman vihreys jää vähemmälle huomiolle, tai näyttäytyy täysin kyseenalaisena. Täten dokumenteista on tunnistettavissa, kuinka tuulivoimaa perustellaan lähinnä taloudellisin argumentein, mikä lisää projektin ekstraktivistisia piirteitä Fosenissa.

Ilmastonmuutoksen on usein kuvailtu näyttäytyvän saamelaisille kaksiteräisenä miekkana. Sen vaikutukset näkyvät jo nyt ja ovat vahvimmillaan napa-alueilla. Toisaalta ilmastonmuutosta torjuvaksi esitetyt keinot usein lisäävät maankäyttöä saamelaisten kotiseutualueella. Onkin tärkeää ymmärtää, etteivät saamelaiset tai heitä tukeneet ilmastoaktivistit vastusta “vihreyttä” tai ilmastonmuutosta torjuvia keinoja. Fosenin tuulivoimapuistossa on kyse ekstraktivistisen projektin vastustamisesta. Ehkä useammin kuulee saamelaisten puhuvan vihreästä kolonialismista. Koska ekstraktivismi on luonteeltaan kolonialistista, voidaan tässä tapauksessa vihreän kolonialismin nähdä toteutuvan nimenomaan vihreän ekstraktivistisen projektin kautta.

 

Mitä tästä voidaan oppia?

On haastavaa tiivistää noin seitsemänkymmentäsivuista tutkimusta lyhyeen blogipostaukseen. Suosittelen siis tänne asti selvinneelle lukijalle itse tutkielmaan perehtymistä. Tässä kuitenkin tiivistettynä Fosenin tärkeimmät opit:

1. Fosenin tapaus näyttää, kuinka tärkeää on noudattaa niin kansallista kuin kansainvälistä lainsäädäntöä sekä erilaisia sopimuksia. Tähän sisältyy myös vapaa, etukäteinen ja tietoon perustuva hyväksyntä (FPIC), joka on tutkielman valmistumisen jälkeen saamelaiskäräjälain muutoksen myötä sisällytetty selkeämmin myös Suomen valtiolliseen lainsäädäntöön.
2. Kun kaikkia lakeja jo noudatetaan, on lisäksi tärkeää ottaa saamelaiset mukaan projektin kaikkiin vaiheisiin. Kuten aiemmin mainitsin, ovat kartoittaminen sekä vaikutustenarviointi tässä erityisen kriittisiä. Vain saamelaiset voivat kuvailla omaa elettyä todellisuuttaan.
3. Toisaalta saamelaisten rehellisen kuulemisen ja tiedon hyväksymisen kannalta tarvitaan myös ontologisen moninaisuuden hyväksymistä, sillä muussa tapauksessa saamelaisten ontologinen todellisuus jää tunnistamatta.
4. Viimeisenä kehottaisin myös perehtymään olemassa olevaan tietoon. Saamelaisista on olemassa suuret määrät paikkansapitävää ja eettisesti tuotettua tutkimusta. Näin ollen tietämättömyys voi näyttäytyä strategisena valintana, jolloin saamelaisten oikeudet ohitetaan tietämättömyyteen vedoten.

Tiedon puute on teema, joka nousi vahvasti esille myös kesällä Ahvenanmaalla järjestetyllä Vihreiden nuorten leirillä, jonka teemana oli vihreä siirtymä ja alkuperäiskansat. Kirjoittamani blogiteksti aiheesta löytyy täältä. Myös Akordi on tehnyt oman osansa tiedon puutetta paikatakseen. Olin mukana järjestämässä koulutusta saamelaisten kotiseutualueen erityiskysymyksistä kestävyysmurroksessa. Koulutuksen nauhoite on katsottavissa täältä. Koulutus kuuluikin ehdottomasti neljän kuukauden mittaisen projektijaksoni kohokohtiin. Nyt aikani Akordilla on päättymässä ja haluan omasta puolestani kiittää Akordia tästä kesästä. Kuka tietää, mitä yhteistyötä tulevaisuus voi tuoda tullessansa!

Mikäli tutkielmani herätti kiinnostusta, voi sen käydä lukemassa kokonaisuudessaan täältä. Kysymykset ja muut yhteydenotot mieluiten sähköpostilla osoitteeseen sara.vanhanen@gmail.com.