Blogi: Nordic Green Youth Summer Summit – vihreiden nuorten matkassa oppimassa saamelaisista ja vihreästä siirtymästä

Tänä kesänä Ahvenanmaalle kokoontui lähes 70 nuorta aktiivia oppimaan vihreästä siirtymästä ja saamelaisista. Mukana oli osanottajia Suomesta, Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta. Osa osanottajista oli pitkäaikaisia puolueaktiiveja ja osa itseni tapaan Vihreisiin nuoriin kuulumattomia aiheen innoittamana mukaan lähteneitä oppijoita. Pääjärjestäjänä Nordic Green Youth Summer Summit -tapahtumassa toimi Suomen Vihreät nuoret, mutta tapahtuma toteutettiin yhdessä Grön ungdom (Ruotsi), Grønn Ungdom (Norja) ja Socialistisk Folkeparts Ungdom (Tanska) sekä Hållbart initiativ (Ahvenanmaa) kanssa. Projektin rahoittajina toimi Pohjoismaiden ministerineuvosto, Euroopan vihreät nuoret ja Euroopan Unioni.

Matkan teemana oli vihreä siirtymä ja alkuperäiskansat, mikä pohjoismaalaisessa kontekstissa tarkoitti saamelaisia. Ilmastonmuutos on saamelaisille kaksiteräinen miekka. Siinä missä Arktinen alue lämpenee neljä kertaa globaalia keskiarvoa nopeammin ja saamelaiset ovat raportoineet ilmastonmuutoksen vaikutuksista muun muassa poronhoitoon, myös niin kutsuttu vihreä siirtymä toisintaa saamelaisiin kohdistuvaa kolonialismia heidän kotiseutualueellaan ja saamelaiset ovatkin käyttäneet tästä nimitystä musta siirtymä tai vihreä kolonialismi.

Yhteisen pohjoismaalaisen teeman tähden aloitimme matkamme perehtymällä erilaisiin pohjoismaalaisen yhteistyön foorumeihin kuten Pohjoismaiden neuvosto ja Pohjoismaiden ministerineuvosto. Koska Saamenmaa sijoittuu kolmen pohjoismaisen valtion alueelle, on tärkeää, että alueeseen liittyviä kysymyksiä voidaan käsitellä yhteisillä pohjoismaisilla foorumeilla. Siitä huolimatta on huomattavaa, ettei saamelaisilla ole omaa edustusta Pohjoismaiden neuvostossa, vaan Saamelaisella parlamentaarisella neuvostolla on tällä hetkellä laajennettu tarkkailija-asema.

Saamelaisaiheisiin päästiin syventymään seuraavana päivänä. Päivän aikana luennoimassa oli Suomen saamelaisnuorten sihteeri ja Saamelaiskäräjien alla toimivan nuorisoneuvoston varapuheenjohtaja Niila-Juhán Valkeapää sekä Lapin yliopiston Arktisen maailmanpolitiikan maisteriopiskelija ja MÁHTUT-tutkimusprojektin projektisuunnittelija Eleonora Alariesto. Päivän aloitti Valkeapään kattava pohjustus saamelaisiin kohdistuvan kolonialistisen politiikan vaiheista ja vaikutuksista. Luennolla käsiteltiin teemoja saamelaisten assimilaatiosta rajasulkujen vaikutukseen ja verotukseen. Myös nykypäivän haasteita tuotiin esille, erityisesti teeman mukaisesti vihreän siirtymän aiheuttamia haasteita ja prosesseja (FPIC), joita niissä tulisi noudattaa.

Eleonora Alarieston osuudessa saimme kunnian kuulla hänen sukunsa henkilökohtaisia tarinoita, sekä saada silmäyksen hänen vielä julkaisemattomaan tutkimukseen. Opimme saamelaisten kulttuurimaisemista (Sámi Cultural Environments, SCE), joissa aineellinen ja aineeton ulottuvuus kohtaavat. Näihin paikkoihin liittyy paljon perinteitä, kuten poronhoitoa ja kalastusta sekä ylisukupolvista tietoa, tarinoita, joikuja, kosmologioita ja suhteita esi-isiin ja henkiin. Alarieston tutkimus käsittelee kontaminaatiota ja sitä, kuinka subjektiivisesti ja kulttuurisesti sidottu kokemus vaikuttaa ihmisten ajatuksiin sekä käytökseen ja muokkaa siten myös käsitystä siitä, mitä pidetään kontaminanttina. Eri systeemeissä on erilaiset normit ja kategoriat siitä, millaiset asiat ja esineet kuuluvat mihinkin paikkaan. Saamenmaan kontekstissa, kontaminaatio voi merkitä esimerkiksi vastuutonta turismia tai tuulivoiman sijoittamista Saamenmaalle. Yksi keskustelluista esimerkeistä oli Äijih Inarissa. Äijih on sikäli positiivinen esimerkki, että aluetta on ennallistettu poistamalla sieltä turisteja varten rakennetut portaat ja monet matkailuyritykset ovat lopettaneet saareen rantautumisen. 

Kontaminaation sekä puhtauden ja likaisuuden kategorioiden kautta Alariesto luo kiinnostavaa dikotomiaa ajatusmalleista puhtaan tuulivoiman ja likaisten saamelaisten välillä. Rotuopin ja kolonialistisen tutkimuksen välityksellä saamelaisista on luotu kuvaa likaisina. Kyseenalaistamalla rasistisia ja kolonialistisia määritelmiä likaisuudelle voidaan haastaa hegemonisia puhtauskäsityksiä dekolonialisen linssin kautta. Puhtaana esitetyn tuulivoiman rinnalla on nykypäivän vihreän siirtymän ja kiertotalouden ajassa myös merkittävää huomata, kuinka monet saamelaiset perinteet ovat perustuneet vuodenaikojen ja luonnon kiertokulkuun, tehden saamelaisista kiertotalouden asiantuntijoita. Tähän pohjautuu myös Lapin yliopiston johtama MÁHTUT-hanke, jossa Alariesto toimii projektisuunnittelijana.

Historiaa ja teoriaa taustoittavien luentojen lisäksi Valkeapää ja Alariesto esittelivät meille kuulijoilla myös erilaisia saamelaisia toimijoita kuten Saamelaisneuvosto, ja he toivat myös esille saamelaisten mahdollisuutta vaikuttaa ei-saamelaisissa parlamentaarisissa elimissä, kuten Euroopan parlamentissa. Myös EU:n kriittisten raaka-aineiden asetus CRMA tuotiin mukaan esitykseen, sillä nopeamman käsittelyn pelätään mahdollistavan lisää konflikteja Saamenmaalla, jossa saamelaisten konsultaatio projektien suunnittelussa ja niiden aikana on jo aiemmin koettu riittämättömäksi. Luennoissa kerrattiinkin esimerkkejä projekteista, joissa FPIC ei ole toteutunut. Yksi näistä oli itselleni erittäin tuttu Fosenin tuulivoimalapuisto, jota käsittelin maisterintutkielmassani. Fosenissa paikalliset siidat nostivat kanteen puistoa vastaan, mutta Norjan valtio ei pysäyttänyt projektin rakentamista YK:n pyynnöstä huolimatta. Oikeuskäsittely tuli päätökseensä vuonna 2021, kun Norjan korkein oikeus totesi rakennusluvan mitättömäksi, puiston jo ollessa toiminnassa. Valtion epäaktiivisuus asian korjaamisessa johti laajoihin protesteihin.

Myöhemmin iltapäivällä ohjelma jatkui paneelin muodossa. Paneeliin liittyi Valkeapään ja Alarieston lisäksi Vihreiden kansanedustaja Jenni Pitko, norjan vihreiden Miljøpartiet De Grønne poliitikko ja psykologi Hildegunn Seip sekä Aili Keskitalo, joka toimi aiemmin Norjan Saamelaiskäräjien (Sámediggi, Sametinget) puheenjohtaja ja työskentelee nykyään Amnesty International Norjan poliittisena neuvonantajana. Panelistit pääsivät vastaamaan kysymyksiin, joita oli herännyt päivän luento-osuuden aikana.

Yksi luentojen ja paneelin merkittävimpiä käsitteitä oli tässäkin tekstissä jo pariin kertaan esiintynyt FPIC. Termi tulee englannin kielen sanoista free, prior, informed, consent. Tämän prosessin ja periaatteen mukaisesti Saamenmaalle sijoittuvien projektien tulisi saada saamelaisten vapaa, tietoon perustuva ja ennalta-annettu hyväksyntä. FPIC perustuu YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen artiklaan 10 ja se esiintyy myös muissa kansainvälisissä sopimuksissa. Jotta Saamenmaalle sijoittuva projekti olisi sosiaalisesti hyväksyttävä eikä (vihreää) kolonialismia, on sen oltava FPIC-periaatteen mukainen. Kun myöhemmin paneelikeskustelun aikana esitettiin kysymys, tulisiko saamelaisilla olla veto-oikeus Saamenmaalla tapahtuvia projekteja suunniteltaessa, piti Aili Keskitalo FPIC-prosessin noudattamista veto-oikeutta parempana vaihtoehtona. Tällöin prosessi tarjoaa mahdollisuuden neuvottelulle, jonka myötä voidaan löytää keinoja projektien toteuttamiselle, ilman niiden yksipuolista tyrmäämistä.

Toinen merkittävä paneelin aikana noussut kysymys oli tiedon puute (knowledge gap). Panelistit keskustelivat esimerkiksi siitä, kuinka monet eivät todellisuudessa ymmärrä mitä alkuperäiskansoilla tarkoitetaan ja miten alkuperäiskansat ja niiden oikeudet eroavat muista vähemmistöistä. Saamelaisten historia ja alueen muu maankäyttö tulee tuntea, jotta voidaan ymmärtää paremmin nykyistä tilannekuvaa. Tiedon puute on rakenteellinen ongelma, jonka ratkaisemiseksi tulisi pohtia vallitsevia rakenteita ja luoda yhteistä pöytää, jonka ympärillä keskustella yhdessä saamelaisten kanssa. Saamelaiset eivät yksin voi ratkaista tätä ongelmaa tai toimia pöydänrakentajina. Tiedon levittämisessä myös Akordilla on mahdollisuus olla saamelaisten tukena. Järjestämme esimerkiksi syyskuussa FPIC-prosessiin keskittyvän koulutuksen oikeudenmukaisesta kestävyysmurroksesta saamelaisten kotiseutualueella. Vaikka tiedon lisääminen on tärkeää, sisältyy myös tähän ajatukseen ristiriitoja. Saamelaiset eivät välttämättä halua, eikä heidän tarvitse, jakaa kaikkea tietoaan. Tämä pätee erityisesti tietoon muun muassa pyhistä paikoista. Tämä voi kuitenkin aiheuttaa hankaluuksia, sillä se voi vaikeuttaa esimerkiksi pyhien paikkojen suojelua ja erityistä kunnioitusta, mikäli paikkojen sijainti ei ole tiedossa. On kuitenkin merkittävää huomioida, että myös tiedon jakamisen tulee perustua saamelaisten hyväksyntään sekä oikeaan tietoon.

Hyvin laajaa keskustelua on vaikea tiivistää mielekkäästi ja paljon jää vääjäämättä tässä tekstissä kertomatta. Tehdäkseni vielä yhden noston, olisi se itselleni mieleen jäänyt saamelaiskäsite birget, jonka Ali Keskitalo nosti mukaan keskusteluun. Birget tarkoittaa pärjäämistä muuttuvassa ympäristössä. Tähän periaatteeseen sisältyy Keskitalon kuvauksen mukaan myös se, ettei esimerkiksi kuluta resursseja enempää kuin tarvitsee. On tärkeää pärjätä, mutta jättää siihen mahdollisuus myös tuleville sukupolville. Tätä ajattelumallia voisi kunnioittaa laajemminkin pohtiessamme nimenomaisesti oikeudenmukaisempaa kestävyysmurrosta.

Informatiivisten luentojen ja paneelin lisäksi pääsimme tapahtuman aikana työstämään myös yhteistä ulostuloa joint statement prosessin kautta. Suuri osanottajajoukko, moniulotteinen aihe ja intensiivisen oppimisen aiheuttama väsymys toi työskentelyyn omat haasteensa. Niistä huolimatta onnistuimme pienryhmätyöskentelyn kautta tuottamaan luonnostelmia eri alateemojen sisällöstä, joiden työstämistä jatkettiin yhteisten kommenttien ja ryhmien uudelleenjakautumisen myötä. Myöhemmin illalla pääsimme vielä äänestämään tehdyistä muokkauksista ja tapahtuman työryhmä tuottaa valmiin viimeistellyn ulostulon päivän aikana työstetyn pohjalta.

Kaiken kaikkiaan matka Ahvenanmaalle oli informatiivinen ja intensiivinen rupeama. On selvää, että saamelaisten oikeuksien toteutumiseksi on tehtävä työtä niin valtiollisella kuin pohjoismaalaisen yhteistyön tasolla. Tiedon jakaminen on tärkeä osa tätä prosessia ja siinä kulunut leiri Ahvenanmaalla oli askel oikeaan suuntaan. Tätä samaa työtä jatkamme nyt myös Akordilla, muun muassa yllä mainitun syyskuisen FPIC’iin keskittyvän koulutuksen muodossa, josta lisää tietoa on luvassa myöhemmin.

Suuri kiitos järjestäjille mukaan pääsemisestä!

Lue Eleonora Alarieston Kaltio-lehdessä julkaistu essee Puhdas tuulivoima ja likaiset saamelaiset.

 

Kirjoittaja on Akordin projektityöntekijä Sara Vanhanen, joka käsitteli maisterintutkielmassaan Norjan Foseniin sijoittunutta tuulivoimakonfliktia ontologisen konfliktin ja vihreän ekstraktivismin kautta. Lue Saran tutkielma täältä.