Pro gradu: Järjestelmäkartoitus keskeisten strategioiden kehittämiseksi luonnon monimuotoisuuden edistämiseen Sveitsin maataloudessa

Tuloksia Pinja Pöytäniemen pro gradu -tutkielmasta

Maatalous on välttämätöntä ruokaturvalle, mutta se on myös merkittävä syy luonnon monimuotoisuuden heikkenemiseen. Sveitsissä monet elinympäristöt ja lajit ovat uhanalaisia, ja valtion seurantaohjelmat osoittavat ekologisen laadun jatkuvaa heikkenemistä.

Tässä tutkimuksessa etsittiin ratkaisuja käyttämällä osallistavaa järjestelmäkartoitusta (Causal Loop Diagrams) ja syviä vipupisteitä – keskeisiä kohtia, joissa muutoksella voi olla suurin vaikutus. Tutkimukseen osallistuivat viljelijät, viranomaiset ja luonnon monimuotoisuuden asiantuntijat, jotka tunnistivat haasteita ja mahdollisuuksia maatalousmaan ekologisen tilan parantamiseen.

Keskeiset tulokset

Esteet luonnon monimuotoisuuden edistämiseen

• Taloudelliset paineet: Viljelijät keskittyvät ensisijaisesti ruuantuotantoon markkinoiden vaatimusten vuoksi. Luonnon monimuotoisuuden edistäminen on usein ainakin lyhyellä aikavälillä taloudellisesti kannattamatonta.
• Sääntelytaakka: Tiukat ympäristösäännökset aiheuttavat turhautumista ja vähentävät viljelijöiden halukkuutta tukea biodiversiteettitoimia ja mahdollisuuksia sovittaa niitä heidän ekologiseen ja operatiiviseen toimintaympäristöönsä.
• Julkinen mielipide: Yhteiskunta syyttää viljelijöitä luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä, mutta kuluttajat eivät ole valmiita maksamaan enemmän kestävästi tuotetuista tuotteista. Tämä lisää vastakkainasettelua ja muutosvastarintaa.

Keskeiset vipupisteet muutokselle

• Taloudellinen tuki: Vaihtoehtoiset tukijärjestelmät, kuten biodiversiteettituloksiin perustuvat maksut, voivat kannustaa viljelijöitä. Tämä muutos järjestelmän rakenteeseen saattaisi käynnistää ketjureaktion kohti ympäristöystävällistä maatalousjärjestelmää.
• Maatilakohtainen neuvonta ja käytännönläheinen koulutus: Vaihtoehtoisten tukijärjestelmien rinnalle tarvitaan lisää institutionaalista tukea, jotta viljelijöitä voidaan auttaa kehittämään tehokkaita paikkakohtaisia menetelmiä.
• Yhteistyö ja luottamus: Suurin este monimuotoisuuden tukemiselle Sveitsissä maatalousmaalla on sidosryhmien väliset erimielisyydet. Viljelijöiden kanssa tehtävä tiivis yhteistyö ja heidän asiantuntemuksensa tunnustaminen voivat vähentää vastustusta biodiversiteettipolitiikalle ja auttaa kehittämään ratkaisuja, jotka tehokkaammin yhdistävät monimuotoisuustoimia ruuantuotannon kanssa.

Tämä osa kausaalisilmukkakaaviosta havainnollistaa kolmen vipupisteen mahdollista vaikutusta:

• Viljelijän kapasiteetti viittaa viljelijän käytettävissä oleviin resursseihin (esim. käyttökate ja aika) ja vapauteen säätelyn puitteissa.
• Biodiversiteettitieto tarkoittaa viljelijöiden hallussa olevaa tietoa ja sen tunnustamista.
• Arvostuksen tunne kuvaa viljelijöiden käsitystä siitä, miten yhteiskunta näkee heidän ammattinsa ja arvostaa heidän ponnistelujaan.

Viljelijöiden kapasiteetin lisääminen mahdollistaa paikallisiin olosuhteisiin (toimintaympäristöön) sopivien toimintamenetelmien kehittämisen, mikä parantaa monimuotoisuustoimien tehokkuutta ilman, että viljelijöiden taloudellinen kannattavuutensa kärsii. Samalla viljelijän vapauksien lisääminen taloudellisten kannustimien rinnalla (esim. tulosperusteiset tuet) motivoi viljelijöitä syventämään biodiversiteettiosaamistaan. Lisäksi, kun ruuantuotannon ja biodiversiteetin edistämisen välisiä ristiriitoja vähennetään, mielipiteiden polarisaatio vähenee ja viljelijät kokevat työnsä arvostetummaksi. Tämä puolestaan lisää heidän halukkuuttaan tehdä yhteistyötä luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi. Sveitsin nykyisessä lainsäädännössä tämä ei kuitenkaan toteudu, mikä osoittaa tarpeen muuttaa tukijärjestelmiä.

Osallistava järjestelmäkartoitus on tiedontuotantoprosessi, jossa sidosryhmät ovat tiiviisti mukana tutkimuksessa. Prosessi tekee osallistujien taustaoletukset näkyviksi, mikä tukee sidosryhmien välistä neuvottelua järjestelmämuutoksen visioimiseksi. Kausaalisilmukkakaaviot ovat eräs järjestelmäkartoituksen muoto, joka keskittyy järjestelmien palautemekanismeihin. Nämä mekanismit voivat lukita järjestelmiä kestämättömille kehityspoluille. Kausaalisilmukkakaavioiden avulla voidaan visualisoida ja ymmärtää, miten eri toimijat voivat strategisesti ohjata järjestelmää haluttuun suuntaan.

Suositukset

• Vältä sääntelyn kiristämistä ilman, että viljelijöille tarjotaan riittävää taloudellista ja institutionaalista tukea. Lisäksi liian tiukat säännökset voivat lisätä vastarintaa ja estää viljelijöitä kehittämästä ja käyttämästä heidän toimintaympäristöönsä parhaiten sopivia monimuotoisuustoimia.
• Aloita pienimuotoisilla hankkeilla, joilla voidaan luoda luottamusta ja osoittaa konkreettisia hyötyjä ennen laajempia biodiversiteettialoitteita.
• Edistä sidosryhmien välistä yhteistyötä, jotta ruuantuotannon ja luonnon monimuotoisuuden tavoitteet voidaan sovittaa yhteen. Tavoitteiden asettamisessa tulisi ottaa huomioon koko maisemanlaajuinen suunnittelu ja yhteistyö.

Kun sekä taloudelliset että yhteiskunnalliset tekijät huomioidaan, Sveitsi voi siirtyä kohti kestävämpää maatalousjärjestelmää, joka hyödyttää sekä viljelijöitä että luontoa. Sveitsin maatalousjärjestelmä eroaa monin tavoin Suomesta. Miten samankaltaisia haasteet ja ehkä myös ratkaisut voisivat Suomessa olla? Suomessakin varmasti tarvitaan enemmän sidosryhmien välistä yhteistyötä.

Koko pro gradun voi lukea englanniksi tästä ja kysymyksiä voi lähettää Pinjalle (pinja.poytaniemi(at)gmail.com).

Teksti: Pinja Pöytäniemi

Pinja työskenteli Akordilla harjoittelijana syksyllä 2023. Hän on kestävän maatalouden agrologi ja valmistui kestävän luonnonvarahallinnan oppisuunnasta Münchenin teknillisessä yliopistossa. The Swiss Society for Agricultural Economics and Rural Sociology (SGA) palkitsi Pinjan gradun Young Talent 2025 -palkinnolla.

Lue Pinjan aikaisemmin kirjoittama blogiteksti tästä.