Pro gradu -tutkielma: Ennallistaminen ja yhteistoiminnallinen hallinta

Miten metsäyhtiöt ja ympäristöjärjestöt voivat tehdä menestyksekästä yhteistyötä soiden ennallistamisessa?

Akordissa nuorempana asiantuntijana työskentelevä Essi Arminen tutki tätä kysymystä ympäristöpolitiikan pro gradu -tutkielmassaan ”Ennallistaminen yhteistoiminnallisena hallintana: vastakkainasettelusta yhteisten intressien ratkomiseen metsäyhtiöiden ja ympäristöjärjestöjen yhteishankkeissa” Itä-Suomen yliopistossa 2025.

Opinnäytetyö pyrki ymmärtämään 1) millaisina ympäristöjärjestöjen ja metsäyhtiöiden yhteistoiminnalliset ennallistamishankkeet näyttäytyvät ja millaisia mahdollisuuksia yhteistyöt luovat, sekä 2) miten toimijat määrittelevät roolinsa ennallistamishankkeissa ja laajemmin ennallistamisen toimijakentällä.

Opinnäytetyö keskittyy kahden metsäyhtiöiden mailla sijaitsevien ojitettujen soiden ennallistamiseen:

• UPM:n ja Luontokollektiivi ry:n 200 hehtaarin projekti Pohjois-Karjalassa Tohmajärvellä
• Tornatorin ja Osuuskunta Lumimuutoksen useita kohteita kattava yhteistyö Pohjois-Karjalassa Koitajoen valuma-alueella

Keskeiset havainnot

Yhteisten tavoitteiden voima. Erilaisista taustoista huolimatta kaikki toimijat korostivat luonnon monimuotoisuutta, ilmastohyötyjä ja erityisesti vesistöjen tilan parantamista keskeisinä syinä ennallistamiseen ryhtymiselle. Haastateltavat näkivät, että hankkeiden toimijoilla on yhteinen tavoite tai intressi hankkeiden sisällä. Molemmilla on myös omia tavoitteitaan, kuten paikallisen toimijuuden korostaminen tai liiketoimintanäkökulmat.

Yhteistyö perustuu molemminpuoliseen tarpeeseen. Molemmissa tapauksissa aloite tuli ympäristöjärjestöiltä, ​​jotka etsivät suuria, ekologisesti merkityksellisiä ennallistamiskohteita. Metsäyhtiöt puolestaan ​​tarjosivat vaikuttavuuden saavuttamiseksi maa-alueita. Yhteistyö yksinkertaisuudessaan voidaan tiivistää siten, että molemmat osapuolet tarvitsevat toisiaan tavoitteidensa saavuttamiseksi.

Tunnustus, luottamus ja oppiminen. Ympäristöjärjestöjen asiantuntemus ennallistamisessa korostui haastatteluissa erityisesti, ja heidän työnsä on kerryttänyt luottamusta metsäyhtiöissä ja rahoittavassa viranomaisessa. Haastateltavat kuvailivat yhteistyötä ennallistamisessa vastavuoroisen oppimisen prosessiksi, mikä on esimerkki siitä, miten yhteistyö voi rakentaa sosiaalista pääomaa ennallistamisen toimijakentällä.

Näkemykset vastuunjaosta. Ympäristöjärjestöt näkivät, että vastuu ennallistamisesta tulisi olla ensisijaisesti ympäristövahinkoja aiheuttaneilla toimijoilla, kuten valtiolla ja suurilla yrityksillä. Metsäyhtiöt puolestaan ​​korostivat reiluutta, maanomistajien roolia ja metsätalouden kannattavuuden varmistamista. Molemmat ryhmät olivat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että laajamittainen ennallistaminen vaatii merkittävää julkisen sektorin tukea, erityisesti EU:n ennallistamisasetuksen ja kansallisten velvoitteiden myötä.

Mitä tapaukset opettavat yhteistoiminnallisesta hallinnasta turvemaiden ennallistamisessa

Yhteistyöt näyttivät monella tapaa onnistuneilta. Toimijat ovat onnistuneet saamaan ennallistettavaksi laajoja kokonaisuuksia, joilla erityisesti paikallisten vesistöjen kannalta merkittäviä hyötyjä. Näissä tapauksissa voidaan nähdä uudenlaisia yhteistyön muotoja, joissa yhteiset intressit luonnon monimuotoisuudesta, ilmastosta ja vesistöstä ovat tuoneet lähtökohdiltaan erilaiset toimijat yhteen ratkomaan jaettua ongelmaa.

Tulokset osoittavat, että perinteisesti ympäristöpolitiikassa vastakkaisiksi toimijoiksi mielletyt toimijat voivat toteuttaa menestyksekästä yhteistyötä luonnonvarojen hallinnassa silloin, kun hankkeet palvelevat molempien osapuolten tavoitteita. Onnistunut yhteistyö näyttää perustuvan luottamukseen, jaettuihin näkemyksiin ennallistamisesta, tiedonvaihtoon, asiantuntemuksen tunnustamiseen ja neuvotteluun. Tutkitut yhteistyöt ilmentävät yhteistoiminnallisen hallinnan prosesseja ja tarjoavat arvokasta tietoa ennallistamistoimien edistämiseksi laajemminkin.

Tutkielma osoittaa, että yhteistyö ei ole ainoastaan mahdollista, vaan se voi olla välttämätöntä kansallisten ennallistamistavoitteiden saavuttamiseksi, luontokadon torjumiseksi ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Keskeiseksi jatkopohdinnaksi jää, miten tämän kaltaisia yhteistyön muotoja voidaan tukea, laajentaa ja institutionalisoida ennallistamisen kentällä siten, että niistä tulee normi poikkeuksien sijaan.

Opinnäytetyö on luettavissa täällä!

 

Kirjoittaja:

Essi Arminen, nuorempi asiantuntija, Akordi Oy

essi@akordi.fi