Neuvotteleva ongelmanratkaisu kestävyysmurroksen työkaluna – sovelluksia Hollannista ja Suomesta
Tänään kokoonnuimme keskustelemaan siitä, miten vihreän siirtymän konflikteja voidaan ennakoida ja ratkaista neuvottelevan ongelmanratkaisun keinoin – ja miten nämä käytännöt voidaan skaalata kansalliselle tasolle.
Sosiaalinen hyväksyttävyys on olennainen mutta usein puutteellisesti ymmärretty ja huomioitu ulottuvuus vihreässä siirtymässä
Ympäristökonfliktien hallinnan professori Lasse Peltonen (Itä-Suomen yliopisto) esitteli tilaisuudessa Suomen tilannekuvaa vihreän siirtymän hyväksyttävyydestä sekä tuoretta tutkimustietoa mm. tuulivoimaloihin kohdistuneista hallinto-oikeuden valituksista ja niiden syistä.
Sosiaalisessa hyväksyttävyydessä ei ole kyse vain mielipiteistä, vaan päätöksistä ja teoista, joilla on konkreettisia seurauksia ja kustannuksia. Paikallista vastustusta yksinkertaistavat selitykset ja stereotypiat tulisi unohtaa – ne eivät tee oikeutta monimutkaisille todellisuuksille.
Ihmisten odotukset kunnioittavasta vuorovaikutuksesta ovat usein korkeammat kuin lainsäädännön minimitasot. Viestintään ja vuorovaikutukseen liittyvä tyytymättömyys on yleistä, ja kokemus sivuutetuksi tulemisesta on monille arkipäivää. Tarvitsemme hyväksyttävyyttä vahvistavia toimenpiteitä sekä yksittäisten hankkeiden että laajemman politiikanteon tasolla. Konfliktien ennakointi on tärkeää jo ennen kuin ne ehtivät kärjistyä.
Vuorovaikutuksessa on paljon parannettavaa, ja erityisesti hanketoimijoiden sekä kuntien valmiudet ovat keskeisessä roolissa. Prosessien laadulla on ratkaiseva merkitys reilun vihreän siirtymän, osallistumisen ja demokratian toteutumisessa.
Sidosryhmien tavoitteiden ja etujen yhteensovittaminen edellyttää monimutkaisuuden hyväksymistä
Keynote-puhuja Marc Wesselink (WesselinkVanZijst, Alankomaat) havainnollisti konkreettisia Strategic Stakeholder Engagement (SSE) periaatteita ja Mutual Gains Approach -ajattelua.
Sidosryhmäyhteistyössä tulisi keskittyä yksittäisten hankkeiden toimilupien (Licensed Future) sijaan organisaation ja sidosryhmien yhteistyön jatkuvuuteen myös tulevaisuudessa (Granted Future). Vuoropuhelun lähtökohtana tulisi olla luottamuksen rakentaminen, ei ensisijaisesti riskienhallinta. Koko organisaation, mukaan lukien sen osakkeenomistajien, tulisi toimia yhteisen vision ja arvopohjan mukaisesti, jotta voidaan luoda kestävä ja luotettava suhde ympäröivään yhteiskuntaan.
Sidosryhmien tavoitteiden ja etujen yhteensovittaminen ei onnistu yksinkertaistamalla tai rajaamalla osallistujajoukkoa, vaan vaatii monimutkaisuuden hyväksymistä ja rohkeutta muuttaa tarvittaessa koko projektin laajuutta. Valmistelu on ratkaisevan tärkeää sidosryhmäyhteistyössä, joten varhaisen vaiheen vuoropuheluun tulee panostaa. Strategisen sidosryhmäyhteistyön (SSE) toimintavat tulisi juurruttaa koko organisaatioon ja sen toimintatapoihin.
Hyvänä esimerkkinä lähestymistavan vahvuuksista oli Rotterdamin sataman laajennus, jossa kiistelty projekti saatiin lopulta strategisen sidosryhmäyhteistyön ja neuvottelevan ongelmanratkaisun keinoin toteutettua kuukausia etuajassa ja paljon suunniteltua pienemmällä budjetilla.
Esitysten jälkeen jatkoimme yhdessä keskustelua ja ideointia siitä, miten saamme nämä opit skaalattua myös pysyviksi käytännöiksi Suomessa. Keskustelussa nousi hyviä avauksia erilaisille yhteistyön muodoille.
Kiitos kaikille osallistujille sekä WesselinkVanZijst-kollegoillemme vierailusta – tästä on hyvä jatkaa!
Puheenvuorojen tallenteet: Lasse Peltonen & Marc Wesselink
