Tag Archive for: vihreäsiirtymä

Yhteistä ongelmanratkaisua ja vaikuttavaa vuorovaikutusta riippumattoman osapuolen tuella

Tiistaina 19.5. järjestimme ensimmäistä kertaa Ympäristösovittelun iltapäivän. Kaikille kiinnostuneille avoin tilaisuus oli rakennettu ajankohtaisen tapausesimerkin – Merenkurkun luonnonsuojelualeen perustamiseen liittyvien konfliktien ratkaisun – ympärille.

Aihetta valotettiin työssä mukana olleiden omien kokemusten kautta, minkä lisäksi kuultiin Taika Tikkasen pro gradu -tutkimuksen haastatteluihin pohjautuvaa analyysiä prosessin onnistumisen kannalta tärkeiksi koetuista tekijöistä.

Haastattelujen perusteella onnistumisen avaimia olivat: 

  • Riippumattoman sovittelijaosapuolen tarjoama tuki 
  • Paikallislähtöiset toimintatavat ja tavoitteet
  • Eri intressien paikallinen edustus ja tasapuolinen huomiointi 
  • Luottamusta rakentava vuorovaikutus 
  • Yhteisen käytännönläheisen tietopohjan rakentaminen 
  • Riittävä aika

 

Ympäristökiistojen neuvottelevalle ratkaisulle on suuri tarve ja momentum

Paneelissa Pohjanmaan liiton maakuntajohtaja Mats Brandt, ympäristöministeriön vesi- ja luonnonympäristöosaston ylijohtaja Tarja Haaranen, Helsingin kaupungin viestintäjohtaja Heikki Mäntymäki, WWF:n ilmasto-ohjelman johtaja Bernt Nordman ja oikeustieteen tohtori Hannele Pokka tarkastelivat ympäristökiistojen neuvottelevan ratkaisun tilannekuvaa kukin omilta näköalapaikoiltaan Lasse Peltosen moderoimassa keskustelussa.

Panelistien kesken vallitsi yhteisymmärrys siitä, että konfliktit eivät todennäköisesti vähene tulevaisuudessa, kun esimerkiksi vihreän siirtymän hankkeet johtavat erilaisten intressien yhteentörmäykseen.  

”Vihreän siirtymän hankkeiden yhteensovittaminen erityisesti luonnon monimuotoisuuden kanssa on nyt teema, joka vahvasti nousee esille ja varmasti vaatii uudenlaisia menettelyjä.” – Tarja Haaranen

“Erilaiset maankäyttöön liittyvät kiistat, keskustelut ja pohdinnat ovat meidän arkea.” – Heikki Mäntymäki

“Konflikteja on ja ne hankaloittavat etenkin paikallista päätöksentekoa. Niitä myös tulee olemaan. Siksi Akordin tyyppistä osaamista ja niitä menetelmiä, joita nyt on kehitetty, niin niitä tullaan tarvitsemaan.” – Bernt Nordman

Vihreän siirtymän nopeus ja edistämisen kiire asettavat haasteen osallistamiselle. Paneelissa korostettiin, että varhaisen vuorovaikutuksen tärkeys korostuu, kun siirtymä halutaan toteuttaa oikeudenmukaisesti.

“Kyllä siirtymä tulee toteuttaa mahdollisimman oikeudenmukaisesti, rehellisesti ja avoimesti, vaikka kuinka olisi kiire ja kuinka olisi tärkeitä yleisiä etuja.“ – Hannele Pokka

Lisäksi keskusteltiin siitä, mistä asioista ei voida neuvotella, sekä siitä, miten voidaan tuoda esiin niiden näkökulmat, jotka eivät itse pysty puhumaan puolestaan, ml. luonnon ja tulevien sukupolvien tarpeet. Neuvottelevan konfliktinratkaisun riskejä tarkasteltiin mm. tiedontuotannon näkökulmista. 

“Ympäristöjärjestöjen näkökulmasta on tiettyjä asioita, joista ei kannata neuvotella: luonnontieteelliset faktat. [-] Riskinä on, että tällaisien prosessien kautta voidaan tuoda virheellistä tietoa prosessiin, joka jää elämään ja saa legitimaatiota. “ – Bernt Nordman

Todettiin, että olisi erityisen tärkeää tunnistaa missä tilanteissa lakisääteisten menettelyiden tueksi tarvitaan yhteisen ongelmanratkaisun keinoja ja riippumattoman osapuolen tukea.  

“Meillä on tosi vahva ympäristölainsäädäntö ja hyvät viranomaismenettelyt, mutta on selkeästi tunnistettavissa sellaisia tapauksia, missä niiden avulla ei päästä siihen kaikkien hyväksymään ratkaisuun.” – Tarja Haaranen

“Merenkurkku on hyvä esimerkki siitä, että näillä osallistavilla menetelmillä voidaan purkaa todella pitkään jatkuneita kiistoja ja rakentaa tätä luottamusta uudelleen. [-] Pitäisin tätä ainutlaatuisena mahdollisuutena. Nämä kokemukset ei saa jäädä tähän – tai ei saa jäädä poikkeukseksi.“ – Mats Brandt

Panelistit pohtivat mitä tukea menettelyille Suomessa tarvittaisiin, jotta momentumia päästäisiin hyödyntämään. Merkittävinä tekijöinä nousivat tapauksista opittujen kokemusten ja tiedon jakaminen, osaamisen kehittäminen ja toiminnan laajentaminen kokeiluista vakiintuneeksi toiminnaksi siellä, missä toimintamallista olisi hyötyä ja sille olisi tarvetta.

“Kun pystyisi tunnistamaan, mitkä on ne haastavimmat, mihin voidaan oikeasti satsata ja päästä siinä aikaisessa vaiheessa, jolloin säästettäisiin loppujen lopuksi aikaa ja voitaisiin jopa välttää kokonaan se konflikti, jos oltaisiin riittävän ajoissa käymässä sitä keskustelua.” – Tarja Haaranen

Neutraalin osapuolen toimintamalli on erityinen

Emma Luoma esitteli, mitä riippumattoman osapuolen rooli tarkoittaa, ja miten ympäristökiistojen neuvotteluratkaisut ovat kehittyneet Suomessa viimeisten 30 vuoden aikana. Esitys perustui Luoman väitöskirjatutkimukseen, jossa on tarkasteltu Akordin tukemia yhteistyöprosesseja erilaisissa ympäristö- ja luonnonvarahallinnan konteksteissa. 

Esityksessä korostettiin, että roolissa toimiminen vaatii ammattimaista osaamista ja monipuolisia taitoja. Siihen kuuluu muun muassa: 

  • Prosessien suunnittelu ja fasilitointi 
  • Räätälöityjen interventioiden suunnittelu ja toteutus
  • Yhteistyön edellytysten varmistaminen 
  • Kiistojen ja jännitteiden sovittelu 
  • Uusien yhteistyörakenteiden ja -muotojen kehittäminen ja ylläpitäminen 

Tunnustusta ainutlaatuiselle erityisosaajalle

Akordin eritysasiantuntija Juha-Pekka Turunen vastaanotti tilaisuudessa ympäristösovittelun elämäntyö -palkinnon ansiokkaan 30-vuotisen uransa kunniaksi. Lava täyttyi hänen kanssaan vuosien varrella työskennelleistä kollegoista.

JP jakoi oppejaan vaikuttavan vuorovaikutuksen rakentamisesta, joissa hän korosti mm. vuorovaikutuksen tavoitteiden selkiyttämisen, vastuunjaon, valmistelun, kuuntelemisen ja luottamisen merkitystä. Voit kuulla kaikki konkarin opit sekä muut päivän keskustelut katsomalla tilaisuuden tallenteen:

Suuret kiitokset kaikille ensimmäiseen Ympäristösovittelun iltapäivään osallistuneille!

Paremmalla vuorovaikutuksella kohti luottamusta ja hyväksyttäviä ratkaisuja vihreässä siirtymässä

Akordin uudessa julkaisussa keskitytään siihen, miten vihreiden investointien ja koko siirtymän hyväksyttävyyttä voidaan rakentaa erityisesti hankekehityksen varhaiseen vaiheeseen ajoitetun laadukkaan vuorovaikutuksen avulla.

Julkaisusta löytyy vastauksia usein kysyttyihin kysymyksiin:

  • Miltä vuorovaikutuksen haasteet ja osaamistarpeet näyttävät kentän toimijoiden näkökulmasta?
  • Millaiset vaiheet tukevat tuloksellista vuorovaikutusta?
  • Miten hankekehittäjä voisi tehdä vuorovaikutustyönsä paremmin?
  • Miten kunta voi kehittää kaavoitusprosessin vuorovaikutusta?
  • Millaisissa tilanteissa kannattaa pyytää avuksi riippumaton fasilitaattori?

Kuvaamme julkaisussa myös kaksi case-esimerkkiä, joissa Akordi on riippumattoman fasilitaattorin / välittäjän roolissa avustanut osapuolia haastavien tilanteiden käsittelyssä ja jännitteiden purkamisessa: 1) Aurinkovoimahanke Loviisassa – Miten YVA-menettelyillä voidaan vastata paikallisiin tarpeisiin? ja 2) Vetytehdashanke Kristiinankaupungissa – Luontoarvojen huomioiminen osana hankesuunnittelua.

Lue julkaisu: Arminen, E., Banafa, T., Kangasoja, J., Luoma, E., Tikkanen, T. & Turunen, J-P. (2026). Paremmalla vuorovaikutuksella kohti luottamusta ja hyväksyttäviä ratkaisuja vihreässä siirtymässä. Akordi Oy julkaisuja.

Julkaisu on osa TAH ja RELEX -säätiöiden tukemaa Vihreän siirtymän konfliktien ennakointi- ja ratkaisutoiminnan skaalaaminen -toimintakokonaisuuttamme.

Vihreän siirtymän investointien hyväksyttävyyden ajankohtaisseminaari kokosi lähes 300 osallistujaa moninäkökulmaisen keskustelun äärelle

Akordin, Elinkeinoelämän keskusliiton, Energiateollisuus ry:n, Itä-Suomen yliopiston, Kuntaliiton, Sitran ja Suomen Uusiutuvat ry:n 7.5.2026 järjestämä tilaisuus tarjosi ajankohtaisia näkymiä ja tutkimustuloksia sekä käytännön kokemuksia ja oppeja vihreän siirtymän hyväksyttävyyden vahvistamisesta.

Jonna Kangasoja (Akordi) ja Outi Haanperä (Sitra) avasivat tilaisuuden, jonka jälkeen Lasse Peltonen (UEF) esitteli uunituoreita tutkimustuloksia tuuli- ja aurinkovoimahankkeiden haasteista, huolista ja hyväksyttävyydestä hankekehittäjien kyselytutkimukseen pohjautuen.

Matias Ollila (Suomen uusiutuvat ry), Vesa Peltola (Kuntaliitto) ja Jenni Hunnakko (MTK) esittivät energia-alan, kuntien ja maanomistajien kommentit tutkimuksen tuloksiin, joissa painottuivat havainnot suomalaisen toimintaympäristön haasteista ja vahvuuksista. Keskustelua moderoi Annina Alasaari (Energiateollisuus ry).

Akordin Jonna Kangasoja, Juha-Pekka Turunen ja Thomas Banafa sekä Angelique Irjala (Business Kristinestad), Melina Laine (Helen) ja Janne Ristolainen (Fortum) jakoivat kokemuksia ja oppeja varhaisen vaiheen vuorovaikutuksen vahvistamisesta ajankohtaisten case-esimerkkien kautta.

Lopuksi Minna Ojanperän (EK) moderoimassa paneelikeskustelussa Angelique Irjala (Business Kristinestad), Kirsi Koivunen (Gasgrid), Harri Leppänen (Metallinjalostajat ry), Sari Myllyoja (Lupa- ja valvontavirasto) sekä Tapani Veistola (Suomen luonnonsuojeluliitto) keskustelivat mm. siitä, miten vihreää siirtymää voidaan edistää sen hyväksyttävyyttä vahvistaen, ja millaisena nykytilanne näyttäytyy eri puolilla kenttää.

Suuret kiitokset kaikille osallistujille ja puhujille antoisista keskusteluista!

Lue lisää:

Livestriimin tallenne on katsottavissa:

Vuosikertomus 2025

Akordin näkemys on se, että konfliktit ovat aina tavalla tai toisella läsnä silloin kun pyritään vanhasta uuteen. Konfliktit ovat murroksen välttämätön oire ja ne kertovat siitä, mikä meille on tärkeää. Konfliktit myös katalysoivat toimijoiden energiaa. Parhaimmillaan konflikti voi olla sysäys, joka tuo osapuolet yhteen etsimään ja löytämään uusia ratkaisuja sekä aiempaa paremman yhteisen polun eteenpäin.

Panostimme vuoden 2025 aikana oikeudenmukaisen ja hyväksyttävän vihreän siirtymän rakentamiseen omalta osaltamme. Se tarkoitti meidän työssämme erityisesti vihreän siirtymän konfliktien ennakointia ja ratkaisujen skaalaamista, jota olemme pystyneet toteuttamaan TAH ja RELEX -säätiöiden sekä moninäkökulmaisen neuvonantajaryhmämme tukemana.

  • Levitimme toimiviksi todettujen menettelyjen käyttöä eri paikkakunnilla
  • Vahvistimme strategisen sidosryhmäyhteistyön osaamista koulutuksilla ja avoimilla
    asiantuntijaluennoilla
  • Tuotimme työkaluja vihreän siirtymän hyväksyttävyyden haasteisiin neljällä eri
    kielellä
  • Osallistuimme keskusteluun riskien ja konfliktien hallinnan kehittämiseksi
    yhteiskunnallisella tasolla
  • Syvensimme yhteistyötä kansainvälisesti sekä eri verkostoissa ja foorumeilla

Vuoden kohokohtia:

Kesäkuusta 2025 alkaen olemme sparraanneet hankekehittäjiä ja viranomaisia vihreän siirtymän projekteissa mukaan ilmoittautuneilla paikkakunnilla Kristiinankaupungissa, Oulussa, läntisellä poronhoitoalueella, Sodankylässä ja Kaustisen seutukunnassa.

Strateginen sidosryhmäyhteistyö puhtaan siirtymän hankkeissa -kurssikokonaisuuteemme osallistui yhteensä 124 vihreän siirtymän avaintoimijaa eri puolilta Suomea. Yli 250 katselukertaa kertyi myös avoimille asiantuntijaluennoille. Kurssilaisista muodostui yhteiseen lähestymistapaan perustuva kansallinen osaajayhteisö, jossa kokemuksia, neuvoja ja ideoita jaetaan koulutuksen jälkeenkin mm. kuukausittaisilla aamukahveilla.

Tuotimme käännökset Vihreän siirtymän paikallinen hyväksyttävyys -pelikirjastamme, joka on nyt saatavilla suomeksi, englanniksi, ruotsiksi ja norjaksi.

Kutsuimme kansainväliset yhteistyökumppanimme, Nuno Delicadon sekä WesselinkvanZijstin, jakamaan asiantuntemustaan sekä kokemuksiaan seminaarissa ja koulutuksissa.

Ympäristökonfliktien välittäjänä jatkoimme vuoropuhelun, jaetun tietopohjan ja luottamuksen rakentamista myös mm. luonnonvaraisten eläinten, maa- ja metsätalouden hajakuormitusten, ekologisen kompensaation, luontopolitiikan johdonmukaisuuden ja kaupunkikehityksen teemojen parissa. Yhtenä huippuhetkenä oli, kun asetusluonnos Merenkurkun luonnonsuojelualueen perustamiseksi saatiin muodostettua pitkän sovitteluprosessin päätteeksi.

Vuosi 2025 oli Akordin toiminnan volyymin osalta tähän mennessä merkittävin, mikä vahvisti työmme vaikuttavuutta useilla mittareilla, etenkin maantieteellisen kattavuuden ja tavoitettujen ihmisten määrän osalta. Siitä on ollut tänä vuonna hyvä jatkaa entistä suuremmalla innolla!

Lue lisää:

Akordin vuosikertomus 2025

Akordin uutiskirje 1/2026

Tilaa Akordin uutiskirje tästä!

 

FinEst Twins -loppuseminaari: vastauksia puhtaan energiasiirtymän avaintoimijoiden haasteisiin sekä Pelikirjan käännökset kolmella kielellä

Julkaisimme 27.10. FinEst Twins -hankkeen loppuseminaarissa vastauksia puhtaan energiasiirtymän avaintoimijoiden haasteisiin sekä englannin-, ruotsin- ja norjankieliset käännökset Akordin Pelikirjasta.

Edistämme oikeudenmukaista puhdasta energiasiirtymää kehittämällä strategista vuorovaikutusta ja toimijoiden välistä yhteistyötä. Forum Viriumin FinEst Twins -hankkeessa toteutimme pilotin, jossa tunnistimme erilaisten avaintoimijoiden erityishaasteita ja haimme niihin käytännön vastauksia kohderyhmäkohtaisesti:

  • kunnille
  • hanketoimijoille
  • yrityskehitysyhtiöille
  • rahoittajille
  • poliittisille päättäjille
  • koulutusorganisaatioille

Marko Lehenberg (Valorem), Mila Segervall (Kristiinankaupunki), Sami Häikiö (Helsinki Partners) ja Kaisa Penttilä (Vaasan ammattikorkeakoulu) avasivat erityisasiantuntijamme Minna Näsmanin johdolla loppuseminaarin paneelikeskustelussa heidän ajatuksiaan puhtaan energiasiirtymän sidosryhmäyhteistyöstä eri toimijoiden näkökulmista.

Pilotin tulokset täydentävät Vihreän siirtymän paikallinen hyväksyttävyys -pelikirjaamme, joka tarjoaa toimivaksi osoittautuneita ajattelun ja tekemisen työkaluja, joiden avulla voi rakentaa parempaa vuorovaikutusta, yhteistyötä ja luottamusta ja niiden myötä hankkeiden hyväksyttävyyttä. Pelikirja on saatavilla nyt myös englannin-, ruotsin- ja norjankielisillä käännöksillä.

Tutustu pilotin tuloksiin ja lataa Pelikirja maksutta käyttöösi!

Kuva: Jasse Hallström

Lasse Peltonen korosti Huomenta Suomi -ohjelmassa hyväksyttävyyden kysymyksiä liittyen kriittisiin mineraaleihin

MTV:n Huomenta Suomi -ohjelman lähetyksessä Lasse Peltonen (Akordin toinen perustaja & University of Eastern Finlandin ympäristökonfliktien hallinnan professori) ja Satu Penttinen (Business Finlandin kampanjajohtaja) keskustelivat kriittisistä mineraaleista, niiden louhinnasta Suomessa sekä siitä, miten louhintaa voitaisiin tehdä ympäristön ja paikallisten yhteisöjen kannalta kestävällä tavalla.

Puhetta oli mm.

  • ympäristövaikutuksista niin vesistöjen kuin luontokadon näkökulmasta,
  • paikallisista ja kansallisista hyödyistä,
  • Suomen houkuttelevuudesta, sekä
  • yhteisvaikutusten arvioinnin tarpeesta.

Katso keskustelu täältä. Keskustelu alkaa kohdasta 41:25 ja päättyy 53:35.

Lisäksi: Akordin Strateginen sidosryhmäyhteistyö kaivannaisalan hankkeissa – kriittiset mineraalit -koulutus järjestetään Sodankylässä 5.–7.11. Lue lisää koulutuskalenteristamme ja hae mukaan 17.10. mennessä!

Akordin osaajayhteisön syysmiitissä vahvistettiin kursseilla syntyneitä oppimisen ja yhteistyön verkostoja

Yhteiseen lähestymistapaan perustuva osaajayhteisö rakentuu Strateginen sidosryhmäyhteistyö puhtaan siirtymän hankkeissa -koulutuksistamme, joihin osallistuu tänä vuonna yli 120 asiantuntijaa. Ensimmäisessä yhteisessä tapaamisessa eri kursseilla opiskelleet ja opiskelevat pääsivät tutustumaan toisiinsa sekä keskustelemaan yhteisesti kiinnostavista aiheista. Tunnelma oli hyvin innostunut ja tapaamisessa jaettiin konkreettisia vinkkejä sekä kokemuksia.

Jatkossa osaajayhteisö kokoontuu kuukausittain virtuaalisille aamukahveille, joilla tartutaan aina tiettyyn yhteisön jäseniä kiinnostavaan teemaan. Vertaissparrailu ja hyvien käytäntöjen jakaminen jatkuu myös yhteisön keskustelufoorumilla.

Kiitos kaikille tapaamiseen osallistuneille!

Tulevat koulutukset: Ensi viikon Vaasan koulutukseen kuuluu kaikille avoin Vetyä Kokkolasta Kristiinankaupunkiin ja Haapajärveltä Vaasaan -seminaari ti 7.10. klo 9–11.30. Seminaariin voi osallistua etänä ja se tallennetaan. Vuoden viimeinen koulutus järjestetään Sodankylässä 5.–7.11. kriittisten mineraalien teemapainotuksella. Lue lisää ja hae mukaan 17.10. mennessä!

PRO GRADU: Tuulivoima voi olla saamelaisille eksistentiaalinen uhka – ontologiset konfliktit ja vihreä ekstraktivismi Fosenin tuulivoimakonfliktissa

Akordin projektityöntekijänä työskennellyt Sara Vanhanen tutki maisterintutkielmassaan Fosenin tuulivoimalakonfliktia ontologisen konfliktin ja vihreän ekstraktivismin näkökulmasta. Tässä blogitekstissä Sara esittelee, mistä konfliktissa on kyse ja miten nämä näkökulmat tapauksessa esiintyvät. Tutkielma on luettavissa kokonaisuudessaan täältä.

Näin päädyin tutkimaan Fosenin tuulivoimalakonfliktia

Heräsin Norjan Fosenissa tapahtuvaan ihmisoikeusrikkomukseen ensimmäistä kertaa, kun norjalaiset ystäväni jakoivat sosiaalisessa mediassa saamelaisaktivistien Instagram-postauksia helmikuisesta mielenosoituksesta kevättalvella 2023. Ilmastoaktivistien tukemana saamelaiset protestoivat valtion passiivisuutta korkeimman oikeuden tuomion jälkeen, jossa tuulivoimapuiston rakennuslupa oli todettu mitättömäksi. Seurasin tilannetta tällöin sosiaalisen median välityksellä ja tapaus tuli uudella tavalla iholleni keväällä 2024, kun saamelaisaktivistit kävivät uutta oikeustaistelua. Tällä kertaa riidan alaisena oli protesti, jossa aktivistit olivat vallanneet ministeriön aulan ja saaneet tapauksesta sakkoja. Asuin oikeuskäsittelyn aikana Oslon käräjäoikeuden vieressä suorittaessani korkeakouluharjoitteluani Oslon puolustusasiamiestoimistossa. Niinpä usean päivän ajan ohitimme toisemme kadulla, kun minä kuljin kohti suurlähetystöä ja aktivistit matkasivat oikeustalolle. Palattuani Norjasta päätin kirjoittaa maisterintutkielmani Fosenin tapauksesta. Tutkielma on toteutettu tapaustutkimuksena, jossa on analysoitu 18 eri dokumenttia vaihdellen niin sosiaalisen median postauksesta valtion virallisiin dokumentteihin ja valtion media NRK:n ajankohtaiseen väittelyohjelmaan.

Ps. Aktivistien sakot mitätöitiin korkeimmassa oikeudessa kesällä 2025. Suuri voitto demokratialle!

 

Mistä Fosenin tuulivoimalakonfliktissa tapahtui?

Fosen sijaitsee Norjan länsirannikolla saamelaisten kotiseutualueen etelärajoilla. Fosenin alueen saamelaiset kuuluvat siis eteläsaamelaisiin, jotka ovat oman kielensä kera vähemmistö saamelaisten sisällä. Alueelle suunniteltiin aiemmin puolustusvoimien ampumarataa 70-luvulta alkaen aina 90-luvulle asti, jolloin alueelle alettiin suunnittelemaan tuulivoimaa. Vuosituhannen jälkeen alue oli mukana erilaisissa tuulivoimaselvityksissä ja vaikutustenarvioinneissa.

  • 2008 – Alue on mukana laajassa vaikutustenarvioinnissa, jossa pohditaan yli kahdenkymmenen eri tuulivoimalan mahdollisia vaikutuksia.
  • 2010 – Päätös rakentaa tuulivoimaa Foseniin tulee julki.
  • 2013 – Öljy- ja energiaministeriö vastaa valituskirjelmään, jonka myötä rakennuslisensseihin tehdään pieniä muutoksia, mutta kaikki suunnitellut lisenssit pysyvät voimassa.
  • 2014 – Alueen kaksi siidaa Etelä-Fosenin siida ja Pohjois-Fosenin siida haastavat lisenssin oikeuteen.
  • 2015 – Projektin operaattori ja rakennuttaja Statkraft ilmoittaa vetäytyvänsä kaikista tuulivoimahankkeista Pohjoismaissa heikon taloudellisen kannattavuuden takia.
  • 2016 – Poliittisen paineen myötä Statkraft jatkaa toimintaansa ja aloittaa rakentamisen Fosenissa.
  • 2018 – Käräjäoikeus käsittelee 2014 vireille tulleen rakennuslisenssiä koskevan haasteen. Käsittelyn jälkeen asia etenee seuraavaan oikeusasteeseen. Tällöin Yhdistyneet kansakunnat (YK) pyytää Norjaa keskeyttämään turbiinien rakentamisen keskeneräisen oikeuskäsittelyn tähden. Norjan valtio ei kuitenkaan noudata pyyntöä ja kieltää ihmisoikeusrikkomuksen Fosenissa.
  • 2019/2020 – Turbiinit valmistuvat ja puistot aloittavat toimintansa.
  • 2020 – Asia käsitellään hovioikeudessa, mutta jatkaa jälleen kulkuaan seuraavaan oikeusasteeseen molempien osapuolten valitettua päätöksestä.
  • 2021 – Korkein oikeus toteaa lisenssin mitättömäksi. Puistoja ei olisi koskaan tullut rakentaa.
  • 2023 – Helmikuussa Norjan saamelaisliitto (Norske Samers Riksforbund) yhdessä luonnonsuojelujärjestön Natur og Ungdom (luonto ja nuoret) kanssa järjestävät suuren mielenosoituksen Oslossa 500 päivää tuomion jälkeen. Mielenosoitus saa osakseen myös kansainvälistä mediahuomiota, jota varmasti lisää ilmastoaktivisti Greta Thunbergin läsnäolo. Samaisen vuoden aikana Oslossa nähdään useita mielenosoituksia merkkaamassa niin 600 kuin 700 päivää tuomiosta aina tuomion toiseen vuosipäivään saakka.
  • 2023 – Etelä-Fosenin siida ja Fosen Vind allekirjoittavat yhteisen sopimuksen joulukuussa.
  • 2024 – Pohjois-Fosenin siida ja Roan Vind allekirjoittavat yhteisen sopimuksen maaliskuussa.

Näin Fosenin tuulivoimalakonflikti tulee nimelliseen loppuunsa vuoden 2024 keväällä. Sopimuksissa luvataan saamelaisille muun muassa taloudellisia korvauksia tuulivoiman aiheuttamista haitoista sekä vaihtoehtoisia talvilaitumia. Jälkimmäisessä sopimuksessa on sovittu myös eteläsaamelaisen kulttuurirahaston perustamisesta. Molemmissa sopimuksissa turbiineille on annettu lupa olla toiminnassa nykyisen lisenssin loppuun saakka, jonka jälkeen siidoilla on veto-oikeus uutta lisenssiä harkittaessa.

 

Nyt tiedämme mitä Fosenissa tapahtui, mutta mistä tapauksessa oikeastaan on kyse?

Korkeimman oikeuden tuomion perusteluissa esitetään Norjalla olevan tarve tuulivoimalle, mutta Foseniin sijoitettujen tuulivoimaloiden rakennuslupa kuitenkin mitätöitiin. Oikeus perusteli tätä sillä, että eteläsaamelaiset ovat vähemmistön vähemmistönä erittäin haavoittuvaisessa asemassa, jolloin tuulivoimalan aiheuttama haitta poronhoidolle rikkoo kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen artiklaa 27, joka takaa vähemmistöille oikeuden omaan kieleen ja kulttuuriin. Tämän myötä argumentit, joissa vertaillaan esimerkiksi poronhoidosta ja tuulivoimasta saatavaa taloudellista hyötyä, ovat myös oikeuden silmissä epärelevantteja. Fosenissa onkin ymmärrettävä poronhoidon merkitystä saamelaiselle kulttuurille ja sen jatkuvuudelle. Erityisesti eteläsaamelaisessa kulttuurissa poronhoitoon kohdistettu uhka onkin käsitettävä eksistentiaalisena uhkana.

Käsittelin tutkimuksessani tapausta ontologisen konfliktin näkökulmasta, sillä ontologisissa konflikteissa on kyse ristiriidassa olevista todellisuuksista. Ontologioiden kautta voidaan hahmottaa, mitä todellisuus on ja miten todellisuutta luodaan. Todellisuutta luodaan toiminnan kautta, eikä se siksi ole rajattu siihen, mitä voimme aistein havaita. Länsimaissa on jo pitkään vallinnut ontologinen näkemys, jolla on monia nimityksiä, mutta jota olen itse käsitellyt tutkielmassani nimellä One-World-Worldview, eli yhden maailman maailmankuva. Tällaisessa ajattelussa voidaan hahmottaa esimerkiksi erilaisia kulttuurisia eroja, mutta niiden nähdään sijoittuvan samaan jaettuun todellisuuteen. 

Saamelainen ontologia voidaan kategorisoida relationaaliseksi ontologiaksi, jossa ihmisten lisäksi myös ei-ihmiset ottavat osaa todellisuuden luomiseen, jossa niin ihmisolennot kuin ei-ihmiset elävät toisiinsa linkittyneinä. Maahan kytkeytyy monia traditioita ja myös paikallista perinnetietoa voidaan omaksua maan kanssa olemisen kautta. Maa nähdäänkin saamelaisissa ontologioissa elävänä entiteettinä ja sitä voidaan pitää verrannollisena elämälle. Tämän takia erilaiset maankäytön tarpeet näyttäytyvät saamelaisille monissa tilanteissa eksistentiaalisina uhkina.

Jotta voimme ymmärtää saamelaista ontologiaa ja havaita myös ontologioiden ristiriitoja eli ontologisia konflikteja, on meidän hyväksyttävä pluriversumin olemassaolo. Jokseenkin paradoksaalisesti jos universalistisessa yhden maailman maailmankuvassa ei voida käsittää muiden todellisuuksien olemassaoloa, ei silloin luonnollisesti voida myöskään todistaa kahden tai useamman ontologian välistä konfliktia. Pluriversalismi on kuitenkin tarpeen, jotta esimerkiksi kartoittamista tehdessä voidaan ottaa huomioon myös sellaiset todellisuuden aspektit, joita ei voi silmin havainnoida ja jotka pysyvät mahdollisesti täysin piilotettuina sen todellisuuden ulkopuolisilta osapuolilta. Nämä kysymykset nousevat erittäin ajankohtaisiksi pohtiessamme esimerkiksi, onko jokin maa tyhjää. Se mikä toiselle näyttäytyy täysin tyhjänä ja elottomana, voi toiselle olla täynnä elämää. Siksi onkin hyvin tärkeää, että saamelaiset ovat mukana kaikissa heidän kotiseutualueelleen sijoitettavien projektien vaiheissa, mutta eritoten kartoituksessa ja vaikutustenarvioinnissa.

 

Miten vihreä ekstraktivismi käy ilmi Fosenin tapauksessa?

Ontologisten konfliktien lisäksi toisena viitekehyksenä tutkimuksessani toimi vihreä ekstraktivismi. Ekstraktivismilla ei ole yhtä yksiselitteistä määritelmää, mutta sitä käytetään kuvaamaan prosesseja, joille tunnusomaista on arvon tuottaminen tavalla, joka jättää alkuperäisen ympäristön käyttökelvottomaksi. Tässä yhtälössä olennaista on usein myös epätasa-arvoiset valtasuhteet, sekä heikommassa olevien eletyn todellisuuden väkivaltainen ohittaminen. Ekstraktivistiset prosessit nimittäin luottavat pääosin siihen, että alue nähdään elottomana, minkä tähden ontologiat ja ontologiset konfliktit nousevat usein hyvin relevanteiksi ekstraktivistissa prosesseissa. Ekstraktivismilla on pitkät juuret kolonialismissa ja prosesseja onkin kehitetty ensin periferioissa, minkä jälkeen niitä on tuotu myös lähemmäs keskuksia. Arktinen ekstraktivismi on noussut kirjallisuudessa esiin 2010-luvulla. Myös Fosenin tuulivoimalat voidaan nähdä ekstraktivistisena projektina, sillä tapauksessa on ohitettu saamelaisten todellisuus ja luontoa on muokattu tavalla, joka on jättänyt sen käyttökelvottomaksi saamelaisille tuulivoimaloiden tuottaessa arvoa muualle.

Vihreä ekstraktivismi on käsite, jota on käytetty akatemiassa, kun keskustellaan ekstraktivistisista projekteista, joiden tarpeellisuus perustellaan vihreyden kautta. Tuulivoima on erinomainen esimerkki tällaisesta projektista. Tuulivoiman vihreyttä voidaan kyseenalaistaa, kun otetaan huomioon esimerkiksi kuinka paljon kasvava tuulivoima vaatii erilaisten mineraalien ekstraktivointia. Toisaalta todellisesti vihreä valinta olisi kasvun ja kulutuksen vähentäminen. Käyttämässäni aineistossa ei kuitenkaan kertaakaan esiinny minkäänlaisia degrowth-ajatteluun viittaavia nostoja, vaan tuulivoiman kannattajat perustelevat tuulivoiman tarvetta pitkälti sen lisäämän työllisyyden tai talouskasvun avulla. Näissä argumenteissa tuulivoiman vihreys jää vähemmälle huomiolle, tai näyttäytyy täysin kyseenalaisena. Täten dokumenteista on tunnistettavissa, kuinka tuulivoimaa perustellaan lähinnä taloudellisin argumentein, mikä lisää projektin ekstraktivistisia piirteitä Fosenissa.

Ilmastonmuutoksen on usein kuvailtu näyttäytyvän saamelaisille kaksiteräisenä miekkana. Sen vaikutukset näkyvät jo nyt ja ovat vahvimmillaan napa-alueilla. Toisaalta ilmastonmuutosta torjuvaksi esitetyt keinot usein lisäävät maankäyttöä saamelaisten kotiseutualueella. Onkin tärkeää ymmärtää, etteivät saamelaiset tai heitä tukeneet ilmastoaktivistit vastusta “vihreyttä” tai ilmastonmuutosta torjuvia keinoja. Fosenin tuulivoimapuistossa on kyse ekstraktivistisen projektin vastustamisesta. Ehkä useammin kuulee saamelaisten puhuvan vihreästä kolonialismista. Koska ekstraktivismi on luonteeltaan kolonialistista, voidaan tässä tapauksessa vihreän kolonialismin nähdä toteutuvan nimenomaan vihreän ekstraktivistisen projektin kautta.

 

Mitä tästä voidaan oppia?

On haastavaa tiivistää noin seitsemänkymmentäsivuista tutkimusta lyhyeen blogipostaukseen. Suosittelen siis tänne asti selvinneelle lukijalle itse tutkielmaan perehtymistä. Tässä kuitenkin tiivistettynä Fosenin tärkeimmät opit:

  1. Fosenin tapaus näyttää, kuinka tärkeää on noudattaa niin kansallista kuin kansainvälistä lainsäädäntöä sekä erilaisia sopimuksia. Tähän sisältyy myös vapaa, etukäteinen ja tietoon perustuva hyväksyntä (FPIC), joka on tutkielman valmistumisen jälkeen saamelaiskäräjälain muutoksen myötä sisällytetty selkeämmin myös Suomen valtiolliseen lainsäädäntöön.
  2. Kun kaikkia lakeja jo noudatetaan, on lisäksi tärkeää ottaa saamelaiset mukaan projektin kaikkiin vaiheisiin. Kuten aiemmin mainitsin, ovat kartoittaminen sekä vaikutustenarviointi tässä erityisen kriittisiä. Vain saamelaiset voivat kuvailla omaa elettyä todellisuuttaan.
  3. Toisaalta saamelaisten rehellisen kuulemisen ja tiedon hyväksymisen kannalta tarvitaan myös ontologisen moninaisuuden hyväksymistä, sillä muussa tapauksessa saamelaisten ontologinen todellisuus jää tunnistamatta.
  4. Viimeisenä kehottaisin myös perehtymään olemassa olevaan tietoon. Saamelaisista on olemassa suuret määrät paikkansapitävää ja eettisesti tuotettua tutkimusta. Näin ollen tietämättömyys voi näyttäytyä strategisena valintana, jolloin saamelaisten oikeudet ohitetaan tietämättömyyteen vedoten.

Tiedon puute on teema, joka nousi vahvasti esille myös kesällä Ahvenanmaalla järjestetyllä Vihreiden nuorten leirillä, jonka teemana oli vihreä siirtymä ja alkuperäiskansat. Kirjoittamani blogiteksti aiheesta löytyy täältä. Myös Akordi on tehnyt oman osansa tiedon puutetta paikatakseen. Olin mukana järjestämässä koulutusta saamelaisten kotiseutualueen erityiskysymyksistä kestävyysmurroksessa. Koulutuksen nauhoite on katsottavissa täältäKoulutus kuuluikin ehdottomasti neljän kuukauden mittaisen projektijaksoni kohokohtiin. Nyt aikani Akordilla on päättymässä ja haluan omasta puolestani kiittää Akordia tästä kesästä. Kuka tietää, mitä yhteistyötä tulevaisuus voi tuoda tullessansa!

Mikäli tutkielmani herätti kiinnostusta, voi sen käydä lukemassa kokonaisuudessaan täältä. Kysymykset ja muut yhteydenotot mieluiten sähköpostilla osoitteeseen sara.vanhanen@gmail.com.

Blogi: Nordic Green Youth Summer Summit – vihreiden nuorten matkassa oppimassa saamelaisista ja vihreästä siirtymästä

Tänä kesänä Ahvenanmaalle kokoontui lähes 70 nuorta aktiivia oppimaan vihreästä siirtymästä ja saamelaisista. Mukana oli osanottajia Suomesta, Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta. Osa osanottajista oli pitkäaikaisia puolueaktiiveja ja osa itseni tapaan Vihreisiin nuoriin kuulumattomia aiheen innoittamana mukaan lähteneitä oppijoita. Pääjärjestäjänä Nordic Green Youth Summer Summit -tapahtumassa toimi Suomen Vihreät nuoret, mutta tapahtuma toteutettiin yhdessä Grön ungdom (Ruotsi), Grønn Ungdom (Norja) ja Socialistisk Folkeparts Ungdom (Tanska) sekä Hållbart initiativ (Ahvenanmaa) kanssa. Projektin rahoittajina toimi Pohjoismaiden ministerineuvosto, Euroopan vihreät nuoret ja Euroopan Unioni.

Matkan teemana oli vihreä siirtymä ja alkuperäiskansat, mikä pohjoismaalaisessa kontekstissa tarkoitti saamelaisia. Ilmastonmuutos on saamelaisille kaksiteräinen miekka. Siinä missä Arktinen alue lämpenee neljä kertaa globaalia keskiarvoa nopeammin ja saamelaiset ovat raportoineet ilmastonmuutoksen vaikutuksista muun muassa poronhoitoon, myös niin kutsuttu vihreä siirtymä toisintaa saamelaisiin kohdistuvaa kolonialismia heidän kotiseutualueellaan ja saamelaiset ovatkin käyttäneet tästä nimitystä musta siirtymä tai vihreä kolonialismi.

Matkaan valmistautumista bongailemalla tuulimyllyjä lautalta ja lukemalla orientaatiopakettia.

Yhteisen pohjoismaalaisen teeman tähden aloitimme matkamme perehtymällä erilaisiin pohjoismaalaisen yhteistyön foorumeihin kuten Pohjoismaiden neuvosto ja Pohjoismaiden ministerineuvosto. Koska Saamenmaa sijoittuu kolmen pohjoismaisen valtion alueelle, on tärkeää, että alueeseen liittyviä kysymyksiä voidaan käsitellä yhteisillä pohjoismaisilla foorumeilla. Siitä huolimatta on huomattavaa, ettei saamelaisilla ole omaa edustusta Pohjoismaiden neuvostossa, vaan Saamelaisella parlamentaarisella neuvostolla on tällä hetkellä laajennettu tarkkailija-asema.

Saamelaisaiheisiin päästiin syventymään seuraavana päivänä. Päivän aikana luennoimassa oli Suomen saamelaisnuorten sihteeri ja Saamelaiskäräjien alla toimivan nuorisoneuvoston varapuheenjohtaja Niila-Juhán Valkeapää sekä Lapin yliopiston Arktisen maailmanpolitiikan maisteriopiskelija ja MÁHTUT-tutkimusprojektin projektisuunnittelija Eleonora Alariesto. Päivän aloitti Valkeapään kattava pohjustus saamelaisiin kohdistuvan kolonialistisen politiikan vaiheista ja vaikutuksista. Luennolla käsiteltiin teemoja saamelaisten assimilaatiosta rajasulkujen vaikutukseen ja verotukseen. Myös nykypäivän haasteita tuotiin esille, erityisesti teeman mukaisesti vihreän siirtymän aiheuttamia haasteita ja prosesseja (FPIC), joita niissä tulisi noudattaa.

Eleonora Alarieston osuudessa saimme kunnian kuulla hänen sukunsa henkilökohtaisia tarinoita, sekä saada silmäyksen hänen vielä julkaisemattomaan tutkimukseen. Opimme saamelaisten kulttuurimaisemista (Sámi Cultural Environments, SCE), joissa aineellinen ja aineeton ulottuvuus kohtaavat. Näihin paikkoihin liittyy paljon perinteitä, kuten poronhoitoa ja kalastusta sekä ylisukupolvista tietoa, tarinoita, joikuja, kosmologioita ja suhteita esi-isiin ja henkiin. Alarieston tutkimus käsittelee kontaminaatiota ja sitä, kuinka subjektiivisesti ja kulttuurisesti sidottu kokemus vaikuttaa ihmisten ajatuksiin sekä käytökseen ja muokkaa siten myös käsitystä siitä, mitä pidetään kontaminanttina. Eri systeemeissä on erilaiset normit ja kategoriat siitä, millaiset asiat ja esineet kuuluvat mihinkin paikkaan. Saamenmaan kontekstissa, kontaminaatio voi merkitä esimerkiksi vastuutonta turismia tai tuulivoiman sijoittamista Saamenmaalle. Yksi keskustelluista esimerkeistä oli Äijih Inarissa. Äijih on sikäli positiivinen esimerkki, että aluetta on ennallistettu poistamalla sieltä turisteja varten rakennetut portaat ja monet matkailuyritykset ovat lopettaneet saareen rantautumisen. 

Eleonora Alariesto ja Niila-Juhán Valkeapää luennoimassa.

Kontaminaation sekä puhtauden ja likaisuuden kategorioiden kautta Alariesto luo kiinnostavaa dikotomiaa ajatusmalleista puhtaan tuulivoiman ja likaisten saamelaisten välillä. Rotuopin ja kolonialistisen tutkimuksen välityksellä saamelaisista on luotu kuvaa likaisina. Kyseenalaistamalla rasistisia ja kolonialistisia määritelmiä likaisuudelle voidaan haastaa hegemonisia puhtauskäsityksiä dekolonialisen linssin kautta. Puhtaana esitetyn tuulivoiman rinnalla on nykypäivän vihreän siirtymän ja kiertotalouden ajassa myös merkittävää huomata, kuinka monet saamelaiset perinteet ovat perustuneet vuodenaikojen ja luonnon kiertokulkuun, tehden saamelaisista kiertotalouden asiantuntijoita. Tähän pohjautuu myös Lapin yliopiston johtama MÁHTUT-hanke, jossa Alariesto toimii projektisuunnittelijana.

Historiaa ja teoriaa taustoittavien luentojen lisäksi Valkeapää ja Alariesto esittelivät meille kuulijoilla myös erilaisia saamelaisia toimijoita kuten Saamelaisneuvosto, ja he toivat myös esille saamelaisten mahdollisuutta vaikuttaa ei-saamelaisissa parlamentaarisissa elimissä, kuten Euroopan parlamentissa. Myös EU:n kriittisten raaka-aineiden asetus CRMA tuotiin mukaan esitykseen, sillä nopeamman käsittelyn pelätään mahdollistavan lisää konflikteja Saamenmaalla, jossa saamelaisten konsultaatio projektien suunnittelussa ja niiden aikana on jo aiemmin koettu riittämättömäksi. Luennoissa kerrattiinkin esimerkkejä projekteista, joissa FPIC ei ole toteutunut. Yksi näistä oli itselleni erittäin tuttu Fosenin tuulivoimalapuisto, jota käsittelin maisterintutkielmassani. Fosenissa paikalliset siidat nostivat kanteen puistoa vastaan, mutta Norjan valtio ei pysäyttänyt projektin rakentamista YK:n pyynnöstä huolimatta. Oikeuskäsittely tuli päätökseensä vuonna 2021, kun Norjan korkein oikeus totesi rakennusluvan mitättömäksi, puiston jo ollessa toiminnassa. Valtion epäaktiivisuus asian korjaamisessa johti laajoihin protesteihin.

Myöhemmin iltapäivällä ohjelma jatkui paneelin muodossa. Paneeliin liittyi Valkeapään ja Alarieston lisäksi Vihreiden kansanedustaja Jenni Pitko, norjan vihreiden Miljøpartiet De Grønne poliitikko ja psykologi Hildegunn Seip sekä Aili Keskitalo, joka toimi aiemmin Norjan Saamelaiskäräjien (Sámediggi, Sametinget) puheenjohtaja ja työskentelee nykyään Amnesty International Norjan poliittisena neuvonantajana. Panelistit pääsivät vastaamaan kysymyksiin, joita oli herännyt päivän luento-osuuden aikana.

Iltapäivän paneeliin saapui mukaan myös Aili Keskitalo, jonka kanssa pääsin yhteiskuvaan.

Yksi luentojen ja paneelin merkittävimpiä käsitteitä oli tässäkin tekstissä jo pariin kertaan esiintynyt FPIC. Termi tulee englannin kielen sanoista free, prior, informed, consent. Tämän prosessin ja periaatteen mukaisesti Saamenmaalle sijoittuvien projektien tulisi saada saamelaisten vapaa, tietoon perustuva ja ennalta-annettu hyväksyntä. FPIC perustuu YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen artiklaan 10 ja se esiintyy myös muissa kansainvälisissä sopimuksissa. Jotta Saamenmaalle sijoittuva projekti olisi sosiaalisesti hyväksyttävä eikä (vihreää) kolonialismia, on sen oltava FPIC-periaatteen mukainen. Kun myöhemmin paneelikeskustelun aikana esitettiin kysymys, tulisiko saamelaisilla olla veto-oikeus Saamenmaalla tapahtuvia projekteja suunniteltaessa, piti Aili Keskitalo FPIC-prosessin noudattamista veto-oikeutta parempana vaihtoehtona. Tällöin prosessi tarjoaa mahdollisuuden neuvottelulle, jonka myötä voidaan löytää keinoja projektien toteuttamiselle, ilman niiden yksipuolista tyrmäämistä.

Toinen merkittävä paneelin aikana noussut kysymys oli tiedon puute (knowledge gap). Panelistit keskustelivat esimerkiksi siitä, kuinka monet eivät todellisuudessa ymmärrä mitä alkuperäiskansoilla tarkoitetaan ja miten alkuperäiskansat ja niiden oikeudet eroavat muista vähemmistöistä. Saamelaisten historia ja alueen muu maankäyttö tulee tuntea, jotta voidaan ymmärtää paremmin nykyistä tilannekuvaa. Tiedon puute on rakenteellinen ongelma, jonka ratkaisemiseksi tulisi pohtia vallitsevia rakenteita ja luoda yhteistä pöytää, jonka ympärillä keskustella yhdessä saamelaisten kanssa. Saamelaiset eivät yksin voi ratkaista tätä ongelmaa tai toimia pöydänrakentajina. Tiedon levittämisessä myös Akordilla on mahdollisuus olla saamelaisten tukena. Järjestämme esimerkiksi syyskuussa FPIC-prosessiin keskittyvän koulutuksen oikeudenmukaisesta kestävyysmurroksesta saamelaisten kotiseutualueella. Vaikka tiedon lisääminen on tärkeää, sisältyy myös tähän ajatukseen ristiriitoja. Saamelaiset eivät välttämättä halua, eikä heidän tarvitse, jakaa kaikkea tietoaan. Tämä pätee erityisesti tietoon muun muassa pyhistä paikoista. Tämä voi kuitenkin aiheuttaa hankaluuksia, sillä se voi vaikeuttaa esimerkiksi pyhien paikkojen suojelua ja erityistä kunnioitusta, mikäli paikkojen sijainti ei ole tiedossa. On kuitenkin merkittävää huomioida, että myös tiedon jakamisen tulee perustua saamelaisten hyväksyntään sekä oikeaan tietoon.

Hyvin laajaa keskustelua on vaikea tiivistää mielekkäästi ja paljon jää vääjäämättä tässä tekstissä kertomatta. Tehdäkseni vielä yhden noston, olisi se itselleni mieleen jäänyt saamelaiskäsite birget, jonka Ali Keskitalo nosti mukaan keskusteluun. Birget tarkoittaa pärjäämistä muuttuvassa ympäristössä. Tähän periaatteeseen sisältyy Keskitalon kuvauksen mukaan myös se, ettei esimerkiksi kuluta resursseja enempää kuin tarvitsee. On tärkeää pärjätä, mutta jättää siihen mahdollisuus myös tuleville sukupolville. Tätä ajattelumallia voisi kunnioittaa laajemminkin pohtiessamme nimenomaisesti oikeudenmukaisempaa kestävyysmurrosta.

Joint statement prosessin työstöä.

Informatiivisten luentojen ja paneelin lisäksi pääsimme tapahtuman aikana työstämään myös yhteistä ulostuloa joint statement prosessin kautta. Suuri osanottajajoukko, moniulotteinen aihe ja intensiivisen oppimisen aiheuttama väsymys toi työskentelyyn omat haasteensa. Niistä huolimatta onnistuimme pienryhmätyöskentelyn kautta tuottamaan luonnostelmia eri alateemojen sisällöstä, joiden työstämistä jatkettiin yhteisten kommenttien ja ryhmien uudelleenjakautumisen myötä. Myöhemmin illalla pääsimme vielä äänestämään tehdyistä muokkauksista ja tapahtuman työryhmä tuottaa valmiin viimeistellyn ulostulon päivän aikana työstetyn pohjalta.

Kaiken kaikkiaan matka Ahvenanmaalle oli informatiivinen ja intensiivinen rupeama. On selvää, että saamelaisten oikeuksien toteutumiseksi on tehtävä työtä niin valtiollisella kuin pohjoismaalaisen yhteistyön tasolla. Tiedon jakaminen on tärkeä osa tätä prosessia ja siinä kulunut leiri Ahvenanmaalla oli askel oikeaan suuntaan. Tätä samaa työtä jatkamme nyt myös Akordilla, muun muassa yllä mainitun syyskuisen FPIC’iin keskittyvän koulutuksen muodossa, josta lisää tietoa on luvassa myöhemmin.

Suuri kiitos järjestäjille mukaan pääsemisestä!

Lue Eleonora Alarieston Kaltio-lehdessä julkaistu essee Puhdas tuulivoima ja likaiset saamelaiset.

 

Kirjoittaja on Akordin projektityöntekijä Sara Vanhanen, joka käsitteli maisterintutkielmassaan Norjan Foseniin sijoittunutta tuulivoimakonfliktia ontologisen konfliktin ja vihreän ekstraktivismin kautta. Lue Saran tutkielma täältä.

SuomiAreena 2025: Risteävien intressien yhteensovittaminen on välttämätöntä, jotta vetysiirtymä toteutuisi oikeudenmukaisesti

SuomiAreena 2025 kokosi jälleen yhteen päättäjät, asiantuntijat, yritykset ja kansalaiset keskustelemaan ajankohtaisista yhteiskunnallisista aiheista. Akordin kehitysjohtaja Minna Näsman ja viestinnän asiantuntija Taika Tikkanen olivat mukana edustamassa vihreän vetysiirtymän oikeudenmukaisuuteen keskittyvää JustH2Transit -hanketta, jossa Akordi toimii vuorovaikutusvastaavana. Eri osapuolten intressien yhteensovittaminen, oikeudenmukaisuus ja paikallinen hyväksyntä olivat päivän keskusteluissa avainasioita.

Nostimme keskusteluun vetysiirtymän oikeudenmukaisuuden kysymyksiä

Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittama JUST ENERGY -tutkimusohjelma, johon myös JustH2Transit-hankkeemme kuuluu, järjesti SuomiAreenassa ti 24.6. keskustelun energiamurroksen oikeudenmukaisuudesta, jossa pohdittiin sitä, miten murroksen reiluus ja kohtuullisuus ulottuu globaaleista kysymyksistä yksittäisten kansalaisten arkeen asti.

Keskustelu voitiin kiteyttää siihen, että energiasiirtymän hyödyt ja haitat pitää jakaa alueellisestikin tasaisesti, vastuuta ei saa jättää kansalaisten harteille ja tiedon jakaminen on keskeisessä roolissa, jos ja kun energiamurros halutaan viedä maaliin oikeudenmukaisesti. Paneelikeskustelun sisällöistä voit lukea lisää blogikirjoituksesta ja sen tallenne on katsottavissa täältä.

Vetytalouden kipupisteisiin pureuduttiin yhteiskunnan hyväksynnän ja oikeudenmukaisuuden näkökulmasta myös Minna Näsmanin ja hankkeen tutkijan Essi Laitisen (VTT/UEF) vetyvartissa ke 25.6. Vetyareenalla. He vastasivat esityksessään herätteleviin kysymyksiin vetysiirtymän ajankohtaisista haasteista: Tuleeko Suomesta vetytalouden Kongo? Voiko puolikas kaavoittaja edistää seitsemää vihreän siirtymän hanketta samanaikaisesti? Voidaanko hömötiaiskannan kaksinkertaistaminen asettaa vetyhankkeen suunnitteluperiaatteeksi? Onko se Ren-Gasin ongelma, jos Kolpanlahden läpi kulkevaa sähkönsiirtolinjaa pitää vahvistaa? Tietääkö kunnanvaltuustossa istuva sairaanhoitaja mitä T-kem tarkoittaa?

Keskustelu nosti esiin sen, että vetysiirtymä on ennen kaikkea yhteiskunnallinen kysymys, joka vaatii paikallista hyväksyntää sekä todellisten haasteiden ratkomista moninäkökulmaisesti. Vetysiirtymä voi edistyä siellä, missä eri osapuolten intressit voidaan sovittaa yhteen.

Vetytaloutta monesta näkökulmasta

Vetyareenalla kuultiin koko keskiviikon ajan laajasti puheenvuoroja vetysiirtymän eri näkökulmista. Puheenaiheina oli mm. poliittisen päätöksenteon merkitys, investointien toteutuminen, siirtoverkoston vaikutukset sekä huoltovarmuuden, arvoketjujen ja osaamisen luominen. Monet tahot toivoivat, että investoinnit, osaaminen ja lainsäädäntö kulkisivat samassa tahdissa, ja että poliittinen päätöksenteko olisi ennakoitavaa ja pitkäjänteistä. Myös pohjoismaista yhteistyötä sekä paikallistason ja kuntien aktiivista roolia painotettiin. Useassa yhteydessä muistutettiin, että yhteistyö on suomalainen supervoima.

Tapahtuman läpileikkaava viesti oli selkeä: tulevaisuuden polkuja rakennetaan nyt ja oikeudenmukainen vetysiirtymä tarvitsee laajaa yhteistyötä valtioiden, yritysten, sijoittajien, kuntien, tutkimuslaitosten sekä kansalaisten kesken.

Lisää VetyAreenan puheenvuoroista Taika Tikkasen blogikirjoituksesta. Tunnelmiin voi tutustua myös videolta:

 

 

Neuvotteleva ongelmanratkaisu kestävyysmurroksen työkaluna – sovelluksia Hollannista ja Suomesta

Tänään kokoonnuimme keskustelemaan siitä, miten vihreän siirtymän konflikteja voidaan ennakoida ja ratkaista neuvottelevan ongelmanratkaisun keinoin – ja miten nämä käytännöt voidaan skaalata kansalliselle tasolle.

Sosiaalinen hyväksyttävyys on olennainen mutta usein puutteellisesti ymmärretty ja huomioitu ulottuvuus vihreässä siirtymässä

Ympäristökonfliktien hallinnan professori Lasse Peltonen (Itä-Suomen yliopisto) esitteli tilaisuudessa Suomen tilannekuvaa vihreän siirtymän hyväksyttävyydestä sekä tuoretta tutkimustietoa mm. tuulivoimaloihin kohdistuneista hallinto-oikeuden valituksista ja niiden syistä.

Sosiaalisessa hyväksyttävyydessä ei ole kyse vain mielipiteistä, vaan päätöksistä ja teoista, joilla on konkreettisia seurauksia ja kustannuksia. Paikallista vastustusta yksinkertaistavat selitykset ja stereotypiat tulisi unohtaa – ne eivät tee oikeutta monimutkaisille todellisuuksille.

Ihmisten odotukset kunnioittavasta vuorovaikutuksesta ovat usein korkeammat kuin lainsäädännön minimitasot. Viestintään ja vuorovaikutukseen liittyvä tyytymättömyys on yleistä, ja kokemus sivuutetuksi tulemisesta on monille arkipäivää. Tarvitsemme hyväksyttävyyttä vahvistavia toimenpiteitä sekä yksittäisten hankkeiden että laajemman politiikanteon tasolla. Konfliktien ennakointi on tärkeää jo ennen kuin ne ehtivät kärjistyä.

Vuorovaikutuksessa on paljon parannettavaa, ja erityisesti hanketoimijoiden sekä kuntien valmiudet ovat keskeisessä roolissa. Prosessien laadulla on ratkaiseva merkitys reilun vihreän siirtymän, osallistumisen ja demokratian toteutumisessa.

 

Sidosryhmien tavoitteiden ja etujen yhteensovittaminen edellyttää monimutkaisuuden hyväksymistä

Keynote-puhuja Marc Wesselink (WesselinkVanZijst, Alankomaat) havainnollisti konkreettisia Strategic Stakeholder Engagement (SSE) periaatteita ja Mutual Gains Approach -ajattelua.

Sidosryhmäyhteistyössä tulisi keskittyä yksittäisten hankkeiden toimilupien (Licensed Future) sijaan organisaation ja sidosryhmien yhteistyön jatkuvuuteen myös tulevaisuudessa (Granted Future). Vuoropuhelun lähtökohtana tulisi olla luottamuksen rakentaminen, ei ensisijaisesti riskienhallinta. Koko organisaation, mukaan lukien sen osakkeenomistajien, tulisi toimia yhteisen vision ja arvopohjan mukaisesti, jotta voidaan luoda kestävä ja luotettava suhde ympäröivään yhteiskuntaan.

Sidosryhmien tavoitteiden ja etujen yhteensovittaminen ei onnistu yksinkertaistamalla tai rajaamalla osallistujajoukkoa, vaan vaatii monimutkaisuuden hyväksymistä ja rohkeutta muuttaa tarvittaessa koko projektin laajuutta. Valmistelu on ratkaisevan tärkeää sidosryhmäyhteistyössä, joten varhaisen vaiheen vuoropuheluun tulee panostaa. Strategisen sidosryhmäyhteistyön (SSE) toimintavat tulisi juurruttaa koko organisaatioon ja sen toimintatapoihin.

Hyvänä esimerkkinä lähestymistavan vahvuuksista oli Rotterdamin sataman laajennus, jossa kiistelty projekti saatiin lopulta strategisen sidosryhmäyhteistyön ja neuvottelevan ongelmanratkaisun keinoin toteutettua kuukausia etuajassa ja paljon suunniteltua pienemmällä budjetilla.

 

Esitysten jälkeen jatkoimme yhdessä keskustelua ja ideointia siitä, miten saamme nämä opit skaalattua myös pysyviksi käytännöiksi Suomessa. Keskustelussa nousi hyviä avauksia erilaisille yhteistyön muodoille.

Kiitos kaikille osallistujille sekä WesselinkVanZijst-kollegoillemme vierailusta – tästä on hyvä jatkaa!

 

Puheenvuorojen tallenteet:

Lasse Peltonen & Marc Wesselink

 

Vuosikertomus: Parempaa riskien ja konfliktien hallintaa vihreässä siirtymässä

Vihreän siirtymän hankkeisiin liittyy usein paikallisia jännitteitä ja konfliktipotentiaalia. Akordi kehittää laajan yhteistyöverkostonsa kanssa Suomeen vihreän siirtymän konfliktien hallinnan kapasiteettia ja konfliktien ennakoivan hallinnan menetelmiä.

Konfliktit kertovat siitä, että pelissä on niin tärkeitä arvoja, että niiden puolesta ollaan valmiita taistelemaan, kirjoittaa toimitusjohtaja Jonna Kangasoja vuosikertomuksemme esipuheessa. Vihreän siirtymän investointien turvaamiseksi tarvitaan nykyistä systemaattisempia paikallista hyväksyttävyyttä edistäviä toimenpiteitä. Muuten riskinä on yksittäisten hankkeiden sekä koko siirtymän viivästyminen.

Akordin ehdotuksena on, että Suomeen perustettaisiin valtakunnallinen resurssiyksikkö, josta kunnat, kansalaisyhteiskunnan toimijat ja yritykset voisivat saada konkreettista apua ja tukea hankkeiden varhaisen vaiheen vuorovaikutukseen, jaetun tietopohjan rakentamiseen ja riskien arviointiin. Lausuimme näkemyksemme Kasvuriihi-hankkeen valmisteluryhmälle vuoden lopussa.

Vuonna 2024 jatkoimme aiempaa kehitystyötämme vihreän siirtymän konfliktien ennakoinnissa ja ratkaisemisessa TAH-säätiön tuella. Sparrasimme hankekehittäjiä ja viranomaisia vihreän siirtymän projekteissa eri puolilla Suomea. Julkaisimme hankekehittäjille Akordin Pelikirjan, joka ohjaa askel askelelta ennakoimaan konfliktit ja onnistumaan sidosryhmien kanssa yhteistyössä.

”Saisiko tämän myös kansainvälisille investoijille englanninkielisenä?”

Markku Kivistö, Business Finlandin Head of Industry, Cleantech, Invest in, Pelikirjan julkistamistilaisuudessa 7.11.2024

Järjestimme Vihreän siirtymän hyväksyttävyys -tilaisuuden yhdessä TAH-säätiön, Elinkeinoelämän keskusliiton, Climate Leadership Coalitionin, Greenpeacen, Suomen luonnonsuojeluliiton ja Kari & Pantsarin kanssa marraskuussa.

Loppuvuodesta saimme rahoituksen strategisen sidosryhmäyhteistyön koulutusten käynnistämiseen vihreän siirtymän hankekehittäjille vuoden 2025 aikana.

Yhteistyö alan johtavien kansainvälisten toimijoiden kanssa

Yhdysvalloissa verkostoomme kuuluvan Oregonin National Policy Consensus Centerin (NPCC) asiantuntijat Steve Greenwood ja Kristen Wright vierailivat Puistokadulla Akordin järjestämissä avoimissa tilaisuuksissa elokuussa 2024.

It has been a wonderful partnership with Akordi over the past nine years.

Steve Greenwood, National Policy Consensus Centerin asiantuntija Akordin tilaisuudessa 20.8.2024

Euroopassa läheisin kumppanimme on hollantilainen WesselinkVanZijst, joka isännöi kesäkuussa ekskursiotamme, jonka teimme TAH-säätiön rahoittaman hankkeemme ohjausryhmän kanssa. Marraskuussa Hans van Zijst piti keynote-puheenvuoron hankkeemme seminaarissa Suomessa.

Yhteiskunnallinen tehtävä

Suomeen tuomaamme toimialaa kutsutaan englanniksi termillä Public Policy Mediation. Se tarkoittaa riippumattoman osapuolen apua ongelmanratkaisuun silloin, kun kiista koskee julkisia kysymyksiä, kuten ympäristöä tai luonnonvaroja. Työllämme on vahva tutkimuspohja.

Toimimme vaikeissa tilanteissa, kuten Merenkurkun luonnonsuojelukiistassa, monenvälisten neuvottelujen välittäjänä.

Det handlar om mer än etablerande av naturskyddsområdet. Det handlar också om konfliktlösning och bearbetande av myndighetsförakt.”

John Erickson, Ordförande för Världsarvsdelegationen för Kvarkens världsarv.

Vuonna 2024 olimme mukana viidessätoista luonnonvaroja ja ympäristön muutosta koskevia suunnittelu-, politiikka- ja päätöksentekoprosessissa ja julkaisimme seitsemän vapaasti saatavilla olevaa julkaisua.

Olemme yhteiskunnallinen yritys. Se tarkoittaa, että ratkomme liiketoiminnallamme yhteiskunnallisia ongelmia. Toimintamme on voittoa tavoittelematonta. Akordille on myönnetty Suomalaisen työn liiton Yhteiskunnallinen Yritys -merkki.

 

Lue lisää viime vuodestamme: Akordin vuosikertomus 2024

Kohti oikeudenmukaista vetysiirtymää pohjoismaisena yhteistyönä

Suomi, Ruotsi ja Norja kohtaavat samankaltaisia haasteita liittyen uusien suurten vetyhankkeiden sosiaaliseen hyväksyttävyyteen. Niihin liittyy uusia energiantuotanto- ja sähkönjakelutarpeita ja maankäytön kiistoja. Samankaltaisiin haasteisiin kannattaa etsiä ratkaisuja yhdessä. Oulun vetyviikolla järjestetyssä Nordic Collaboration for EU Transition -tapahtumassa 12.2.2025 pohjoismaiset toimijat eri sektoreilta kokoontuivat yhteen jakamaan parhaita käytäntöjään ja oppejaan vetysiirtymän paikallisen hyväksynnän lisäämiseksi ilmastonmuutoksen edetessä. Keskustelun pohjalla olivat Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa käydyt Vetyvaikutusfoorumit, joissa eri näkökulmia edustavat toimijat pääsivät keskustelemaan kasvotusten vetyhankkeiden paikallisista vaikutuksista.

Akordi toimii vuorovaikutusvastaavana JustH2Transit-tutkimuskonsortiossa, joka oli yhtenä pääjärjestäjänä tapahtumassa. Vetyvaikutusfoorumien konsepti on kehitetty hankkeessa ja Akordin kehitysjohtaja Minna Näsman on fasilitoinut kaikkia Suomen Vetyvaikutusfoorumeita.

Kolmen maan vetyvaikutusfoorumeissa tunnistettiin vetysiirtymän haasteita ja mahdollisuuksia

Helmikuussa Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa järjestetyt Vetyvaikutusfoorumit kokosivat yhteen eri sidosryhmien edustajia keskustelemaan vetyhankkeiden paikallisista vaikutuksista. Eri maissa käydyissä keskusteluissa oli paljon yhteistä. Esimerkiksi korostettiin tarvetta lisätä vuorovaikutusta ja yhteistyötä. Keskustelua tarvitaan paljon enemmän sekä alueiden sisällä eri ryhmien välillä että paikallisen ja kansallisen tason välillä, eikä vähiten EU:n sisällä. Maiden välistä yhteistyötä pidettiin erityisen tärkeänä toimitusvarmuuden lisäämiseksi.

Kuntien roolia vetyyn liittyvien aloitteiden kehittämisessä pidettiin vahvana kaikissa kolmessa maassa. Alueiden roolia on kuitenkin vahvistettava. Jos alueille annettaisiin suurempi kokonaisvastuu visioinnista ja suunnittelusta, se synnyttäisi harkitumpia kokonaisratkaisuja ja keventäisi niiden kuntien taakkaa, joilla on tällä hetkellä suuri hajautettu vastuu omien rajojensa sisällä. Joitakin pohjoisia alueita heikentävät tällä hetkellä nopeat väestörakenteen muutokset. Niistä on tulossa ongelma paitsi alueille, myös kansakunnille ja Natolle: ilman ihmisiä ei ole turvallisuutta. Tilannetta ei helpota se, että päätökset alueiden ja kuntien kehittämisestä tehdään kaukana, pääkaupunkiseuduilla.

Vertailu paljasti useita maakohtaisia haasteita

Ruotsissa katsottiin tarpeelliseksi varmistaa, että paikalliset hyötyvät hankkeista taloudellisesti. Tässä yhteydessä paikalliset energiayhtiöt esittivät myös, että ne voisivat kokonaisvaltaisesti valvoa sitä, kenellä on ensisijainen pääsy sähköön. Sosiaalisesti ei myöskään pidetty lainkaan hyväksyttävänä, vaan päinvastoin mahdottomana hyväksyä, jos siirtymävaiheen seurauksena sähkön hinta nousisi, koska paikallisella tuulivoimalla tuotettua vetyä vietäisiin ilman jatkokäsittelyä ulkomaille, kuten Saksaan. Vetyputki todettiin kysymykseksi, jossa tarvitaan paljon tiedon lisäämistä ja levittämistä. Riskit ja turvallisuus ovat yksi niistä alueista, joista on keskusteltava enemmän.

Norjan vetyvaikutuksia käsittelevä foorumi korosti saamelaisten roolia osana Pohjois-Norjan kulttuuriperintöä. On tunnustettava, että Pohjois-Norjan erämaa on ollut osa ihmisten kulttuuria, identiteettiä ja elämäntapaa jo ennen kuin ensimmäistäkään tuulivoimalaa tai vetyvoimalaa on suunniteltu ja rakennettu. Samaan aikaan ilmastonmuutos ja negatiivinen väestönkasvu ovat Pohjois-Norjan kaksi suurinta haastetta. Nykyisten yritysten on vähennettävä päästöjään, ja väestön vähenemisen pysäyttämiseksi tarvitaan kipeästi investointeja uusiin toimintoihin. Tärkein menestyksen avain on, että vetyhankkeet ja muut investoinnit todella rakentavat yhteisöjä Pohjois-Norjassa ja tuottavat riittävästi lisäarvoa kunnille ja paikallisille yrityksille. Näistä yhteyksistä on myös tiedotettava selkeästi kansalaisille.

Oulussa pidetyssä Suomen Vetyvaikutusfoorumissa käytiin vilkasta keskustelua ilmastohyödyistä ja luonnon monimuotoisuudelle koituvista haitoista, joita kaikki rakentaminen väistämättä tuo mukanaan. Oikeudenmukaisuuskeskustelussa käsiteltiin myös luonnonvaraisia eläimiä, kuten aikoinaan yleistä, mutta nykyisin uhanalaista hömötiaista. Johtopäätöksenä oli, että vedyn potentiaali voitaisiin hyödyntää ja hömötiaiskanta kaksinkertaistaa, jos siitä tehtäisiin suunnittelun tavoite. Ekologinen kompensaatio voitaisiin tehdä suojelemalla korvaava maa-alue, jonka luontoarvot olisi tieteellisin perustein varmistettu.

Toinen päätelmä oli, että yhteinen tietopohja helpottaisi sidosryhmien välistä vuorovaikutusta ja yhteistyötä. Kuntia ja kaupunkeja tulisi puolestaan motivoida suunnittelemaan ja määrittelemään oman asemansa, tavoitteensa ja etenemissuunnitelmansa H2-arvoketjussa.

Kolmessa maassa käydyt keskustelut voidaan tiivistää toteamalla, että paikallisyhteisöjen tarpeisiin perustuvia vetyhankkeita voidaan suunnitella ja toteuttaa, jos luodaan tilaa keskustella ja sopia niistä, jos taloudelliset hyödyt ovat paikallisia ja jos paikallisväestö saa helposti tarvitsemansa tiedot hankkeista. Keskeinen edellytys on, että aluesuunnittelua vahvistetaan ja luonnon suojelualueita vahvistetaan, jotta voidaan estää sen liikakäyttö.

Vetyalan yritykset vastaavat haasteisiin hankekehityksen avulla

Edellä kuvattujen Vetyvaikutusfoorumeiden tärkeimmät tulokset esiteltiin Oulussa järjestetyssä Nordic Collaboration for EU Transition -tapahtumassa. Ensin keskeisiä haasteita käsiteltiin yrityspaneeleissa, joissa oli edustettuna laaja joukko energiayhtiöitä: Fortum, Troms Kraft, Vattenfall, Gasgrid, Fingrid, Nordion Energi, Equinor, Liquid Wind ja Oulun Energia. Paneelikeskusteluissa käsiteltiin sujuvia kuulemisprosesseja, paikallisen kestävän infrastruktuurin rakentamista, oikeudenmukaisuutta ja paikallisia vaikutuksia.

Yritysten edustajat kertoivat suunnittelevansa vetyhankkeita ottaen huomioon alkuperäiskansojen oikeudet kaikissa kolmessa maassa.

He totesivat myös, että yhteistyö kaikkien sidosryhmien kanssa on olennaisen tärkeää, jotta yhteiseen ongelmaan – ilmastonmuutokseen – voidaan reagoida riittävän nopeasti. Samalla siirtymän on oltava oikeudenmukainen.

Luottamuksen ja avoimuuden merkitystä korostettiin erityisesti yritysten edustajien puheenvuoroissa ja yleisön esittämissä kysymyksissä. Luottamuksen rakentaminen keskustelukumppaneiden välille on helpompaa pienessä, suljetussa neuvottelupöydässä kahden tai muutaman osapuolen kesken, mutta miten luottamus voidaan ulottaa laajempiin yhteisöihin ja alueisiin? Pienissä pöydissä käytävillä keskusteluilla on merkitystä neuvottelujen alkuvaiheessa, mutta luottamus rakennetaan viime kädessä paikallisesti avoimen ja läpinäkyvän prosessin avulla. Tämä edellyttää aikaa ja läsnäoloa alueella.

Yrityssidosryhmät tunnustivat myös paikallisen arvonluonnin merkityksen liiketoiminnan harjoittamiselle, sosiaalisen pääoman muodossa. Ne korostivat erilaisia tapoja, joilla hankkeet ja niiden arvoketjut voivat hyödyttää paikallisia ihmisiä. Esimerkkeinä mainittiin koulutus, työpaikat, palvelut ja kiertovirtojen hyödyntäminen.

Päätöksentekijät pitävät etujen yhteensovittamista keskeisenä

Yrityspaneelien jälkeen hallintoon ja politiikkaan perehtyneet puhujat tarttuivat esitettyihin haasteisiin. Mukana olivat Ruotsin ilmasto- ja yritysministeriön energiayksikön kansliapäällikkö Filip Vestling, Norjan Arctic Energy Partnersin johtaja Kjell Giæver ja Suomen työ- ja elinkeinoministeriön teollisuusneuvos Timo Ritonummi. Yhdessä moderaattori Minna Näsmanin kanssa (Akordi) he keskustelivat vetyhankkeiden kehittämisen haasteista poliittisella areenalla, jossa energia ja teollisuus taistelevat resursseista muun muassa turvallisuuskysymysten kanssa.

Panelistit korostivat kansainvälisten investointien, uuden infrastruktuurin ja pohjoismaisen yhteistyön tarvetta. Keskustelussa korostettiin myös sitä, että osa ratkaisua on, että kansalaiset tuntevat olevansa osa siirtymää eivätkä jäävänsä jälkeen. Etujen yhteensovittamista pidettiin kuitenkin haasteena, sillä jokainen poliittinen päätös vaikuttaa kielteisesti johonkin ryhmään eli aiheuttaa vastustusta. Paneelissa todettiin kuitenkin, ettei munakasta voi tehdä rikkomatta munia. Jos emme pysty tekemään epäsuosittuja poliittisia päätöksiä, jotka nostavat meidät vetytalouden eturintamaan, investoinnit jäävät saamatta.

Toisin sanoen tehtävä on vaikea ja panokset ovat suuret. Haasteiden ratkaisemiseksi tarvitaan yksinkertaisesti lisää yhteistyötä.

Mitä seuraavaksi tapahtuu?

Järjestäjille kävi tapahtuman päätteeksi selväksi, että pohjoismainen yhteistyö vetyhankkeiden hyötyjen ja sitä kautta hyväksynnän varmistamiseksi ei voi päättyä tähän.

Jo Oulun vetyviikon päätteeksi oli valmiina toimintasuunnitelmaluonnos vastauksena poliittisen paneelin päätelmiin eri intressien yhteensovittamisen tärkeydestä.

Tuleva yhteistyö tiivistettiin yleisön kommenttiin: miksi pyrkiä vain hyväksyntään – miksi ei varmistettaisi, että pohjoiset yhteisöt todella toivovat ja haluavat vetyhankkeita.

Helmikuussa 2025 järjestetyn Hydrogen Impact Forum Finland -tapahtuman järjesti Suomen Akatemian yhteydessä toimiva, Strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) rahoittama JustH2Transit-hanke. Norjassa järjestäjänä oli Energi i Nord ja Ruotsissa Luulajan teknillisen yliopiston Centre for Hydrogen Energy Systems Sweden (CH2ESS) osana H2SIPP – Hydrogen Safety and Improved Permit Processes -hanketta, jota rahoittaa Nordic Energy Research. Nordic Collaboration for EU Transition -tapahtuma järjestettiin yhteistyössä Business Oulun, BotH2nian ja hankkeiden Oulu GH2 (Euroopan unionin rakennerahastojen osarahoittama) ja BalticSeaH2 (Euroopan unionin yhteisrahoittama avustussopimus 101112047) kanssa.

Akordin lausunto Orpon asettaman Kasvuriihi-hankkeen valmisteluryhmälle

Akordin ehdotukset pähkinänkuoressa:

  • Tuetaan paikallisyhteisöjen suostumukseen ja kuuntelemiseen perustuvia prosesseja, jotka perustuvat kunnan, sidosryhmien ja toiminnanharjoittajien kumppanuuteen nykyisen kuulemismenettelyyn perustuvan osallistumisen sijaan. Otetaan käyttöön laajempi kirjo kansalaisten ja sidosryhmien osallistumisen menetelmiä (mm. neuvottelevat menetelmät, yhteisen tiedontuotannon menetelmät, sekä yhteisen ongelmanratkaisun menetelmät) tukemaan paikallista uusiutuvan energian ja vihreän siirtymän suunnittelua ja rakentamista.
  • Perustetaan resurssiyksikkö, josta kunnat voivat saada konkreettista apua ja tukea vihreän siirtymän hankkeiden varhaisvaiheeseen. Resurssiyksikkö avustaa kuntia paikallisten prosessien suunnittelussa, osallistumis- ja vuorovaikutuksen järjestämisessä, sekä ongelmanratkaisussa. Resurssiyksikkö myös kerää ja jakaa parhaista käytännöistä kuntien välillä ja kansainvälisten investoijien suuntaan.
  • Rakennetaan hanketoimijoiden ja sidosryhmien kanssa hyviä käytäntöjä varhaisen vaiheen vuorovaikutukseen paikallisyhteisön kanssa, ja varmistetaan, että vaikutusten arvioinnissa huomioidaan ne vaikutukset, joihin liittyy paikallisia huolenaiheita.
  • Kehitetään hanketoimijoiden ja paikallisyhteisöjen välistä vuoropuhelua ja rakentavia neuvotteluja hankkeiden paikallisten hyötyjen tunnistamiseksi ja maksimoimiseksi. Yhtenä mallina voidaan hyödyntää sopimuspohjaista yhteistyötä vihreän siirtymän hanketoimijoiden sekä paikallisyhteisöjen välillä (ns. impact benefit agreements tai community development agreements).
  • Uusiutuvan energian hankkeisiin liittyvät taloudelliset kannustimet, kuten kiinteistövero tulee säilyttää nykyisellään niin, että se kohdistuu kuntaan, johon rakentaminenkin sijoittuu. Uusiutuvan energian paikallinen hyväksyttävyys tulee kärsimään, jos tämä taloudellinen kannustin poistetaan.
  • Vihreän siirtymän rahoituksen instrumentteihin liitetään komponentti, joka korostaa hankkeiden riskienhallinnan merkitystä. Vihreän siirtymän hankkeille tuotetaan tietoa paikallisen hyväksyttävyyden merkityksestä suomalaisessa suunnittelujärjestelmässä. Hanketoimijoita informoidaan ja koulutetaan aiheesta.
  • Räätälöidään ja tarjotaan vihreän siirtymän rahoitusta hakeville hankekehittäjille hyväksyttävyyttä vahvistavaa koulutusta ja osaamisen tukea. Esimerkiksi Akordi tarjoaa vuonna 2025 Jatkuvan oppimisen palvelukeskuksen (JOTPA) tilaaman “Strateginen sidosryhmäyhteistyö puhtaan siirtymän hankkeissa” 3op laajuisen koulutuksen. Koulutus on rahoitettu Euroopan unionin elpymis- ja palautumistukivälineellä (RRF), joka on EU:n elpymisvälineen (Next Generation EU) suurin ohjelma.
  • Tuotetaan vihreän siirtymän hankkeiden etenemisen tilannekuva. Suomessa tarvitaan parempi tietopohja vihreän siirtymän investointihankkeiden nykytilasta, ja välineet, joilla voidaan kartoittaa syitä hankkeiden mahdollisille viivästyksille. Viivästysten ja hankkeiden peruuntumisen syiden ymmärtäminen auttaa tunnistamaan esteitä hankkeiden etenemisen tiellä ja suunnittelemaan toimenpiteitä näiden esteiden ylittämiseen.

Lue koko lausunto: Akordin lausunto Kasvuriihi-hankkeen valmisteluryhmälle

Akordin uudenvuodenlupaus

Vuoden alkaessa on tapana miettiä prioriteetteja ja keskittyä niihin asioihin, joihin todella haluaa käyttää rajallisen aikansa. Akordissa olemme jo useamman vuoden ajan valinneet vuodelle muutaman teeman, joihin todella haluamme panostaa.

Vihreän siirtymän hankkeet ovat Suomen talouskasvun suurimpia mahdollisuuksia. Samalla on jo selvää, että kestävyysmurroksen mukanaan tuomien jännitteiden kärjistyminen ja konfliktoituminen aiheuttaa hankkeille, hanketoimijoille ja sidosryhmille monenlaisia suoria ja epäsuoria kustannuksia. Hankkeiden viivästyminen tai peruuntuminen ovat näistä ilmeisimpiä: konfliktoituvia hankkeita joudutaan suunnittelemaan uusiksi, palauttamaan päätöksentekoon jne. Paikallisyhteisöille syntyy erittäin merkittäviä joskin vaikeammin mitattavia kustannuksia hankkeiden negatiivisista vaikutuksista. Jo ennen vaikutusten realisoitumista huolet ja kamppailu hanketta vastaan vievät paljon aikaa muulta elämältä ja heikentävät hyvinvointia.

Onnistuakseen hankkeiden täytyy huomioida ja minimoida hankeriskit: pitkälle edennyt ja sitten kokonaan peruuntuva hanke, esimerkiksi kunnanvaltuuston poliittisen käänteen tai valituskierteen vuoksi voi aiheuttaa hanketoimijan taseeseen huomattavat alaskirjaukset. Siksi juuri nyt on oikea hetki ottaa käyttöön kaikki keinot hankkeiden varhaisvaiheen vuorovaikutuksen parantamiseksi. Tämä on myös hankkeiden rahoittajien sekä vastaanottavien paikallisyhteisöjen ja ympäristön etu.

Opitaan kansainvälisistä esimerkeistä

Monissa maissa valtio on panostanut systemaattisesti vihreän siirtymän hankkeiden prosessien tukemiseen ja hankeriskien vähentämiseen: Tanskassa uusiutuvan energian liikkuva asiantuntijaryhmä auttaa kuntia uusiutuvan energian hankkeiden riskien hallinnassa. ‘Reissuryhmä’ perustettiin kolmen ministeriön yhteistyössä v. 2022 kansallisen ilmastosopimuksen nojalla.

Yhdysvalloissa Energiaministeriön lainoitusyksikkö (LPO) myöntää lainoja energiasiirtymän hankkeisiin noin 400 miljardin dollarin valtuuksin. Yksikkö haluaa varmistaa hankkeiden menestyksen korostamalla hankkeiden riskienhallintaa. Onnistumisen edellytyksenä on varhainen toimiva vuoropuhelu ja paikallisyhteisön hyväksynnän saaminen.

Näissä kansainvälisissä esimerkeissä paikallinen hyväksyttävyys nähdään yhtenä hankkeiden menestymisen avaimena, ja paikallinen vuoropuhelu ymmärretään tärkeänä osana hankeriskien pienentämistä.

Kuulemistilaisuuksista kestäviin kumppanuuksiin

Suomessa tarvitaan nyt paikallisista tarpeista ja omistajuudesta lähteviä,  suostumukseen ja kuuntelemiseen perustuvia prosesseja, joissa kunta, sidosryhmien ja toiminnanharjoittajat rakentavat yhdessä kumppanuuteen perustuvaa lähestymistapaa ohuen, kuulemismenettelyyn perustuvan osallistumisen sijaan.

Kumppanuusjärjestelyitä voidaan edistää hyödyntämällä laajemmin ns. yhteistoiminnallisen hallinnan (collaborative governance) periaatteita ja työkaluja. Yhteistoiminnallista hallintaa voidaan toteuttaa myös sopimisen keinoin, jossa paikallisesti neuvotellaan miten hankkeen hyödyt ja haitat jaetaan (ks. Juha Kotilaisen väitös).

Yhteistoiminnallinen hallinta vaatii uudenlaista prosessiosaamista, ja erityisesti riippumattomia, välittäviä toimijoita, jotka nauttivat eri tahojen luottamusta.

Prosessien parempi suunnittelu ja fasilitointi auttavat ennakoimaan ja käsittelemään ongelmia ennen kuin ne johtavat valituskierteisiin tai kiistakysymysten eskaloitumiseen ja politisoitumiseen.

Akordin tiimi jatkaa vuonna 2025 suurella innolla työtä näiden haasteiden parissa.

Jonna Kangasoja
Akordin toimitusjohtaja

Väitös: Paikalliset kaivossopimukset toisivat useita hyötyjä mineraalien hallintaan

Akordin asiantuntija Juha Kotilainen väitteli tohtoriksi Itä-Suomen yliopistosta 22.11.2024. Väitöskirjan otsikko on “Yhteistoiminnallisen mineraalihallinnan uudet muodot – Kaivossopimusten edellytykset Suomessa”.

Väitöstyössään Juha Kotilainen tutkii kaivossopimusten mahdollisuuksia ja edellytyksiä Suomen mineraalihallinnassa.

”Kaivossopimus on paikallisesti neuvoteltu toimintamalli, jonka tavoitteena on lisätä kaivostoiminnan hyötyjä ja minimoida sen haittoja tiiviissä yhteistoiminnassa eri osapuolten kesken.”

Kaivossopimuksia ei ole aikaisemmin tehty Suomessa. Kiinnostus niihin on kuitenkin herännyt.

Vihreän siirtymän tarpeet haastavat mineraalien hallintaa paikallistasolla, jossa kaivostoiminnan vaikutukset konkretisoituvat. Esimerkiksi tuore kriittisten raaka-aineiden asetus pyrkii vahvistamaan Euroopan unionin omavaraisuutta tärkeiksi arvioiduissa mineraaleissa. Tämä lisää painetta uusille kaivoksille myös Suomessa.

Samaan aikaan kriittisyys kaivosalaa kohtaan lisääntyy. Paikallisyhteisöt ovat kiinnostuneita siitä, kuinka heidän lähiympäristönsä luonnonvaroja hyödynnetään ja miten niistä saadut hyödyt ja haitat jakautuvat. Risteävät tarpeet vaativat paikallistasolle uusia työkaluja, joilla eri intressejä voidaan tehokkaammin yhteensovittaa.

Kaivossopimuksella parempaa ymmärrystä ja yhteistyötä

Tutkimuksen perusteella kaivossopimus mahdollistaa yhteistyötä muun muassa taloudellisessa toiminnassa, negatiivisten vaikutusten vähentämisessä ja luottamuksen rakentamisessa paikallistoimijoiden välille.

”Sodankylän tapaustutkimuksessa kunta, kaivosyhtiöt ja erilaiset sidosryhmät tunnistivat heidän omia intressejään sekä kaikkia yhteisesti palvelevia toimenpiteitä, joita voitaisiin sisällyttää kaivossopimukseen. Yhteisesti tärkeäksi toimenpiteeksi koettiin esimerkiksi yhteistoiminnallinen vesistövaikutusten seuranta.”

Yhteistoiminnallinen vesistövaikutusten seuranta voi auttaa rakentamaan parempaa ymmärrystä kaivosten kokonaisvaikutuksista ympäristöönsä. Väitöstutkimuksesta syntynyttä ideaa pilotoitiin Sodankylässä 2023 ja se on sisällytetty kunnan tulevaan kaivosohjelmaan.

Kaivossopimus voi vastata etenkin sellaisiin haasteisiin, joita on vaikea huomioida sääntelyn kaltaisilla instrumenteilla. Sodankylässä esimerkiksi kaivattaisiin foorumia, joka toisi yhteen alueen merkittävät kaivoshankkeet ja tarjoaisi jaetun alustan laadukkaalle vuorovaikutukselle sekä kokonaisvaltaisemman näkökulman kaivostoiminnan yhteisvaikutusten käsittelyyn.

Tutkimuksen perusteella vapaaehtoisesti neuvoteltu kaivossopimus ei sen sijaan näytä Suomessa soveltuvan kaivosveroa muistuttavien yksipuolisten taloudellisten intressien palvelemiseen. Kaivossopimuksien vapaaehtoista käyttöönottoa voivat jarruttaa myös kaivostoimijoille epäselvät kannustimet ja se, ettei kaivossopimusten tekemiseen ole toistaiseksi institutionaalista tukea.

Tulokset ovat sovellettavissa laajemmin vihreän siirtymän teollisiin hankkeisiin

Tutkimuksessaan Juha Kotilainen analysoi, miten kaivossopimus soveltuu Suomessa paikalliseen, kansalliseen ja osittain myös pohjoismaiseen kaivostoimintaan. Väitöstutkimus luo pohjaa kaivossopimusten sisällöille ja niiden soveltamiselle sekä vertailukohdan mallin arvioinnille tulevaisuudessa. Tutkimuksessa kuvataan kattavasti paikallisen mineraalihallinnan haasteita, tarpeita ja realiteettia nykypäivänä.

”Väitöskirjan tuloksia voi soveltaa kaivossektorilla ja muilla aloilla, jossa on vastaavanlainen tarve paikalliseen sopimiseen. Esimerkiksi vihreän siirtymän suurissa teollisissa hankkeissa, kuten tuulivoima ja akkutehtaat, kysymykset hyötyjen ja haittojen jakautumisesta sekä vuorovaikutuksesta ovat keskeisiä.”

Keskeiset tutkimusmenetelmät

Juha Kotilaisen väitöksen ensimmäisen osan toimintatutkimuksessa kehitettiin kaivossopimusideaa Sodankylässä vuosina 2018–2021 yhdessä kunnan ja paikallisyhteisön edustajien kanssa. Tutkimuksen toinen osa perustuu käsitteelliseen analyysiin, jossa yhteistoiminnallisen hallinnan ja kaivossopimuksen käsitteitä on jäsennelty Suomen olosuhteisiin sopivaksi.

Tutkimus sisältää poikkitieteellistä yhteistyötä ja yhdistelee useita menetelmiä, kuten haastattelu- ja havainnointiaineistoa, kollektiivista reflektiota, funktioanalyysia sekä lainoppia. Pääosa väitöskirjatutkimuksesta on toteutettu osana Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittaman CORE-hankkeen (2017–2022) työtä, jossa tarkasteltiin laajasti yhteistoiminnallisen hallinnan mahdollisuuksia suomalaisessa ympäristösuunnittelussa ja päätöksenteossa.

Ympäristöpolitiikan alaan kuuluva väitöskirja Emerging forms of collaborative mineral governance – Analyzing preconditions for community benefit argeements in Finland tarkastettiin yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa Joensuun kampuksella.

Tutustu väitöskirjaan.

Akordi julkaisi pelikirjan vihreän siirtymän toimijoille – lataa opas käyttöösi

Akordi on julkaissut ilmaisen pelikirjan vihreän siirtymän toimijoiden tueksi. Pelikirjan pääviesti on, että konflikteja ei ole pakko välttää tai voittaa.

Akordin pelikirja keskittyy hankekehityksen varhaisvaiheeseen. Se tarjoaa toimivaksi osoittautuneita ajattelun ja tekemisen työkaluja, joiden avulla hankekehittäjät, kuntien poliittiset päättäjät, viranhaltijat ja kansalaisyhteiskunnan edustajat voivat parantaa yhteistyötään.

Akordin pelikirjan taustalla on yli vuosikymmenen kokemus siitä, miten maankäyttöön ja luonnonvaroihin liittyviä konflikteja voidaan yhdessä ratkoa. Työ pohjautuu konfliktinratkaisun teoriaan ja käytäntöön. Pelikirja näyttää, miten monen osapuolen välisen neuvottelun periaatteet ja menetelmät ovat sovellettavissa vihreän siirtymän arkeen.

Pelikirjan pääviesti on, että konflikteja ei ole pakko joko välttää tai voittaa. Niiden syntyä on mahdollista ennakoida huomioimalla paremmin hankkeen sijoituspaikan erityispiirteitä ja paikallisyhteisön tarpeita aivan hankkeen ensiaskelista alkaen. Mikäli konfliktit kuitenkin realisoituvat, niitä voidaan käsitellä rakentavasti ja ratkoa, tarvittaessa riippumattoman välittäjän avustuksella.

Pelikirja on saatavilla sekä suomeksi että englanniksi.

Lataa käyttöösi Akordin pelikirja vihreän siirtymän toimijoille. English version can be found here.

Tutustu myös koulutuksiimme konfliktien ratkaisusta vihreän siirtymän hankkeissa.

Tallenne: Vihreää siirtymää ei hyväksytä hinnalla millä hyvänsä 7.11.2024

Vihreän siirtymän paikallisessa vastustamisessa ei ole kyse pelkistä peloista, vaan siitä, että hankkeilla on todellisia vaikutuksia luontoon sekä paikallisiin asukkaisiin ja elinkeinonharjoittajiin. Pelissä voi olla niin tärkeitä arvoja, että niiden puolesta ollaan valmiita taistelemaan.

Kutsuvierastilaisuudessa Vihreän siirtymän hyväksyttävyys Helsingissä 7.11.2024 tarkasteltiin vihreän siirtymän toteutumista Suomessa. Tilaisuuden avannut TAH-säätiön hallituksen puheenjohtaja Antti Herlin korosti hyväksyttävyyyden keskeistä merkitystä vihreän siirtymän edistämiselle ja sen mahdollisuuksiin tarttumiselle Suomessa.

On tärkeää käydä keskustelua sekä kompastuskivistä että ratkaisuista, joilla hyväksyttävyyttä vahvistetaan suomalaisessa yhteiskunnassa ja paikallisesti hanketasolla.”

Antti Herlin, TAH-säätiön hallituksen puheenjohtaja

Puhujista Akordin hallituksen puheenjohtaja, professori Lasse Peltonen, kiinnitti huomion ympäristökonfliktien kustannuksiin. Hän kuvaili projektin viivästymisen kustannuksia, kuten juoksevat kulut, menetetyt tulomahdollisuudet, oikeudenkäynnit, sakot, kasvanut rahoituksen hinta ja luottamuksen menetys. Hyväksyttävyys itsessään on Peltosen mukaan siten merkittävä tekijä vihreän siirtymän hankkeissa. Usein tätä ei kuitenkaan ole laskettu riskeihin ja haasteisiin mukaan.

Ministeri Kai Mykkänen Vihreän siirtymän hyväksyttävyys -tilaisuudessa 7.11.2024Ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkänen painotti vihreän siirtymän valtavaa merkitystä Suomen taloudelle. Ministeri kertoi lupahallinnon uudistuksesta yhden luukun periaatteen mukaisesti ja toi esiin hallitusohjelman tavoitteen lisätä tuulivoiman sosiaalista hyväksyttävyyttä.

Muita tulokulmia siirtymän paikalliseen hyväksyttävyyteen tarjosivat muun muassa paneelikeskusteluihin osallistuneet hanketoimijat ja poliitikot.

Akordin yhteistyökumppani WesselinkVanZijstin Hans van Zijst korosti strategisen sidosryhmäyhteistyön merkitystä. Hänen mukaansa pelkkä viranomaislupa ei riitä kestävään kasvuun. Strateginen sidosryhmäyhteistyö tavoittelee sen sijaan sosiaalista toimilupaa sidosryhmiltä.

”Ei-tekniset eli poliittiset ja sidosryhmiin liittyvät syyt aiheuttavat suurimman osan teollisten investointien epäonnistumisista.”

Hans van Zijst, WesselinkVanZijstin johtava asiantuntija

 

Akordin toimitusjohtaja Jonna Kangasoja puhumassa Vihreän siirtymän hyväksyttävyys -tilaisuudessa 7.11.2024

Akordin toimitusjohtaja Jonna Kangasoja julkaisi tilaisuudessa pelikirjan vihreän siirtymän toimijoiden tueksi. Vihreän siirtymän kasvupotentiaalin hyödyntämiseksi tarvitaan uudenlaisia taitoja siirtymän paikallisten vaikutusten hallintaan. Akordilla on Suomesta vuosikymmenen kokemus ristiriitojen ennaltaehkäisystä. Määrittelemällä ratkaistavat kysymykset huolella voidaan muotoilla niihin hyväksyttäviä ratkaisuja. Ratkaisut palvelevat kaikkia, mutta se edellyttää monen välistä yhteistyötä.

”Konfliktien ratkaisumenetelmistä tarvitaan oppia nyt juuri paikallistasolla. Hanketoimijat tarvitsevat ennakoivia pelisääntöjä ja muistilistaa hyväksyttävyyttä vahvistavista menetelmistä. Vihreän siirtymän pelikirja auttaa toimijoita sovittamaan yhteen paikallisyhteisöjen tarpeet ja ympäristöarvot.”

Jonna Kangasoja, Akordin toimitusjohtaja

Vihreän siirtymän hyväksyttävyys -tilaisuus järjestettiin Helsingissä 7.11.2024. Järjestäjinä olivat TAH-säätiö, Elinkeinoelämän keskusliitto, Climate Leadership Coalition, Greenpeace, Suomen luonnonsuojeluliitto ja Akordi.

Katso tilaisuuden koko tallenne:

Tilaisuuden eri osioiden materiaalit:

Avaussanat

Antti Herlin, TAH-säätiö

Tallenne

Vihreän siirtymän kokonaiskuva

Ulla Heinonen, Elinkeinoelämän Keskusliitto
Kaisa Kosonen, Greenpeace
Moderaattori: Emma Kari, Kari & Pantsar Co.

Tallenne

Konfliktien kustannukset

Lasse Peltonen, Akordi ja Itä-Suomen yliopisto

Tallenne
Puheenvuoron kalvot

Paneelikeskustelu: Hyvän yhteistyön ainekset

Antti Kaikkonen, Blastr Green Steel
Angelique Irjala, Business Kristiinankaupunki
Veli-Matti Uski, Ympäristöministeriö
Hanna Halmeenpää, Suomen luonnonsuojeluliitto 

Moderaattori: Henna Hakkarainen, TAH-säätiö

Tallenne

Vihreän siirtymän mahdollisuudet

ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkänen

Tallenne
Puheenvuoron kalvot

Keynote: Strategic Stakeholder Engagement in Green Transition – Inspiration from the Netherlands

Hans van Zijst, Wesselink Van Zijstin: Experts in Mutual Gains

Tallenne
Puheenvuoron kalvot

Kansanedustajien paneelikeskustelu: Vihreän siirtymän politiikka

Henrik Wickström (r.)
Mari-Leena Talvitie (kok.)
Jenni Pitko (vihr.)
Miapetra Kumpula-Natri (sd.)

Moderaattori: Tuuli Kaskinen, Climate Leadership Coalition

Tallenne

Julkistus: Vihreän siirtymän paikallinen hyväksyttävyys – pelikirja toimijoiden tueksi

Jonna Kangasoja, Akordi Oy

Tallenne
Vihreän siirtymän paikallinen hyväksyttävyys – pelikirja

Akordi kartoitti terästehtaaseen liittyviä erimielisyyksiä Inkoossa ja pohjusti rakentavaa vuoropuhelua

Akordi teki Inkoon kunnan pyynnöstä kesällä 2024 tilannekartoituksen Joddbölen alueen kehittämiseen liittyvistä erimielisyyksistä. Kartoitusta varten 2024 Akordi haastatteli 26 toimijaa. Haastattelujen pohjalta huolenaiheista hahmottui seitsemän pääteemaa: ympäristövaikutukset, kieli- ja kulttuurimuutos, Inkoon elinvoimatekijät, kunnan päätöksentekokyky, inkoolaisten osallistumismahdollisuudet ja tietotarpeet, hanketoimijan luotettavuus ja valtion rooli.

Inkoon Joddbölessä on toiminut aiemmin kivihiilivoimalaitos. Alueella harjoitetaan maa-ainesten otto- ja satamaliiketoimintaa. Satamaan ankkuroitui vuonna 2022 kelluva LNG-terminaali. Maanomistajien ja kansallisten poliittisten päättäjien näkökulmasta on vaikea löytää parempaa paikkaa norjalaisen Blastr Green Steelin terästehtaalle. Terästehtaan suunnittelu on kuitenkin
synnyttänyt kunnassa erimielisyyttä ja huolia.

Tilannekartoitus toi esiin, että Joddbölen nykyisen ja mahdollisen tulevan teollisen toiminnan hyväksyttävyys edellyttää läpinäkyvän vaikutus- ja seurantatiedon tuottamista yhdessä paikallisten kanssa. Tietoa koetaan puuttuvan erityisesti terästehtaan mahdollisista vaikutuksista Inkoolle: YVA-prosessi ja kaavan vaikutusten arviointi tuottavat edetessään tietoa ympäristövaikutuksista, mutta kumpikaan näistä ei vastaa kattavasti vaikutuksista Inkoon kunnalle taloudellisessa, sosiaalisessa ja kulttuurisessa mielessä.

Toinen suositus liittyi yhteistoiminnalliseen melun ja ilmanlaadun seurantaan. Joddbölessä jo olevan toiminnan melu- ja pölyvaikutukset ovat herättäneet kritiikkiä jo pitkään. Haastattelujen pohjalta syntyi ehdotus toimintamallista, jossa Joddbölen yritykset yhdessä keskeisten sidosryhmien ja naapurien kanssa miettivät, miten koettuja haittoja seurataan uskottavasti ja millaisin toimenpitein haittoja voitaisiin mahdollisesti vähentää.

Kolmanneksi havaittiin, että vaikutustenarviointitiedon luotettavuutta kansalaisten silmissä voidaan parantaa rakentamalla yhteistyössä sovittu tapa käsitellä ja koetella syntyvää  vaikutustenarviointitietoa. Tarvittaessa voidaan pyytää yhdessä sovittavilta riippumattomilta asiantuntijoilta arviota tulosten paikkansapitävyydestä tai selvitysten
riittävyydestä esimerkiksi joidenkin erityiskysymysten osalta.

Lue lisää: Tilannekuva Joddbolen maankäyttöön liittyvistä erimielisyyksistä. (2024). Akordi Oy julkaisuja.
Läs mer: Situationskartläggning av oenigheterna kring markanvändning i Joddböle

Inkoon kunnan uutinen 2.10.2024: Tilannekartoitus pohjusti rakentavaa vuoropuhelua Joddbölen alueen kehittämisestä.

Akordin työn rahoittivat Uudenmaan liitto ja TAH-säätiö.

Puheenvuoro: Henrik Wickström poliittisen päättäjän roolista Akordin tilaisuudessa 20.8.2024

Millaista on käsitellä pienellä paikkakunnalla mittavaa vihreän siirtymän hanketta, joka on merkityksellinen sekä paikallisesti että koko Suomen kannalta?

Kuntalaiset janoavat tietoa, ja yritys haluaa edetä nopeasti. Kunta puolestaan vastaa kaavoituksesta. Päättäjän pitää sovittaa kunnan intressit valtakunnallisesti merkittävään etuun. Konfliktin ennaltaehkäisyssä tärkeintä on viestintä ja vuorovaikutus.

 

”Meidän pitää puhua valtakunnallisesti paljon enemmän siitä, että vihreän siirtymän hankkeet ovat paikallisten näkökulmasta reiluja. Kunnat voivat tuoda eri toimijat yhteen ja keskustellen löytää ratkaisuja.”

Henrik Wickström, kansanedustaja ja Inkoon kunnanhallituksen puheenjohtaja

 

Henrik Wickström avaa videopuheenvuorossaan näkökulmaansa asiaan.

Wickströmin video on kommentti National Policy Consensus Centerin asiantuntija Steve Greenwoodin puheenvuoroon ”Elected Officials as Conveners, the Oregon Model” Akordin tilaisuudessa 20.8.2024. Löydät koko tilaisuuden tallenteen sivuiltamme.

Tallenne: Uusi rooli poliittisille päättäjille – Elected Officials as Conveners, the Oregon Model 20.8.2024

Poliittiset päättäjät kunnissa ja maakunnissa tasapainoilevat ristipaineiden välissä. Esimerkiksi vihreän siirtymän hankkeilla on vaikutuksia ilmastoon, luontoon, paikallisiin elinkeinoihin sekä yhteisöihin. Kärjistynyt keskusteluilmapiiri tekee poliitikon tilanteesta tukalan.

Mitä näkökulmaa päättäjänä tulisi painottaa? Valinnoilla ja päätöksillä on kauaskantoisia seurauksia ja poliitikon on mietittävä myös seuraavia vaaleja. Millainen uusi rooli tässä ajassa voisi kehittyä poliittisille päätöksentekijöille?

Oregonilaisen National Policy Consensus Centerin (NPCC) asiantuntija Steve Greenwood on Akordin vieraana Suomessa. Hän kertoo webinaarissa käytännön esimerkkejä siitä, miten vaaleilla valitut päättäjät ovat löytäneet uuden roolin ratkaisuja hakevan yhteistyön koollekutsujina ja mahdollistajina.

Kommenttipuheenvuoron pitää Henrik Wickström, kansanedustaja ja Inkoon kunnanhallituksen puheenjohtaja.

Katso tilaisuuden tallenne:

 

Tilaisuus on osa Akordi X Puistokatu4 -webinaarisarjaa.

Steve Greenwood NPCC

Steve Greenwood has over 30 years of public service experience at the federal, state, and local level, most recently as Regional Administrator for the Oregon Department of Environmental Quality. Steve has led collaborative processes on Oregon’s urban-rural divide, water conflicts in Oregon, Columbia River sediment management, and much more. 

He teaches collaborative governance seminars internationally and co-founded and teaches a graduate certificate in collaborative governance. Steve received an Outstanding Alumnus Award from the University of Oregon. He has a master’s degree in public administration from Harvard University. Steve is co-author of Collaborative Governance: Principles, Process and Practical Tools (2021, Taylor & Francis).

Hollannista parhaita käytäntöjä vihreän siirtymän hallintaan

Kesäkuussa Akordi kävi ohjausryhmänsä kanssa Hollannissa tutustumassa vihreän siirtymän hankkeiden toteutukseen. Ekskursioon osallistuivat Akordin vihreän siirtymän konfliktien ennakoivan ratkaisun kehitystyötä rahoittavan TAH-säätiön toiminnanjohtaja Henna Hakkarainen, kestävyyspaneelin pääsihteeri Johanna Kentala-Lehtonen, Greenpeacen maajohtaja Touko Sipiläinen, Kauppakamarin energia- ja ilmastoasiantuntija Teppo Säkkinen, sekä viestintäasiantuntija Taru Tujunen. Akordin omasta tiimistä mukana olivat Jonna Kangasoja, Lasse Peltonen, Minna Näsman ja Emma Luoma.

Merituulivoiman osalta Hollannissa ollaan vuosikymmenen verran Suomea edellä. René Moor (Ministry of Economic Affairs and Climate Policy) kertoi Hollannin merituulivoiman kehityksestä. Keskeinen viesti Suomeen oli vahvasti koordinoitu eteneminen (roadmap), jossa merituulivoiman kehittämisen ja sijoittamisen askellus on kaikille yhteisesti selvää. Valtion oma taho tuottaa parhaan mahdollisen ja kattavan selvitystiedon hankekehitysalueista, jonka kaikki hanketoimijat saavat käyttöönsä tarjouksia tehdessään. Näin selvitykset tehdään laadukkaasti – vain kerran.

Vierailulla päästiin tutustumaan myös Rotterdamin sataman laajennuksen (Maasvlakte 2) osana toteutetun luontokompensaation seurantaan. Luontokompensaation toteutuksella on vaikutuksia etenkin kalastusalueisiin ja neuvottelut ovat olleet vaikeita. Tapausta esiteltiin työpajassa, jossa prosessin vaiheista kertoivat luontojärjestön pääneuvottelija, Rottedamin sataman edustaja, sekä Akordin hollantilainen yhteistyökumppani WesselinkvanZijst, joka toiminut välittäjänä ja johtanut neuvotteluja sekä sataman laajennuksen, että luontokompensaation seurannan osalta. WesselinkvanZijstin strategisen sidosryhmäyhteistyön lähestymistapa on yksi niistä parhaista käytännöistä, joista Suomessa voidaan oppia.

Osana ekskursiota Akordin ohjausryhmä myös konkretisoi työpajassa sitä, miten tulevien vuosien aikana Suomeen skaalataan Akordin edustamat osapuolten väliseen vaiheistettuun neuvotteluun ja ammattimaisesti toteutettuun sidosryhmätyöhön perustuvat menettelyt. Työskentelyn tukena ja sparraajana toimivat yhdysvaltalainen David Fairman (Consensus Building Institute) sekä Marc Wesselink ja Mart Scheepers (WesselinkvanZijst). Kansainvälisten esimerkkien ja Suomessa jo saatujen kokemusten pohjalta on ilmeistä, että siirtymän hallinnassa tarvitaan uusia menetelmällisiä avauksia, joilla vahvistetaan yhteistä ongelmanratkaisua ja tukemaan päätöksentekoa paikallistasolla, alueellisesti ja valtakunnallisesti.


Kansainvälisten esimerkkien rooli on keskeinen TAH-säätiön rahoittamassa Vihreän siirtymän konfliktien ennakointi ja ratkaisu -hankkeessa. Muut painopisteet ovat osaamisen kehittäminen ja yhteiseen ongelmanratkaisuun perustuvien mallien pilotointi ja levittäminen. Hankkeessa työstetään parhaillaan oppaita vihreän siirtymän hankekehittäjille ja kunnille siirtymän hallinnan tueksi.

Pysy kuulolla!

Tallenne: Miten energiahankkeiden luontohaittoja ja sosiaalisia vaikutuksia voidaan huomioida ja kompensoida? 5.6.2024

Tuulivoiman kasvun myötä tarve ymmärtää energiahankkeiden luontovaikutuksia ja vaikutuksia paikallisyhteisöihin ja -elinkeinoihin on kasvanut. Energiasiirtymän hyväksyttävyyden kannalta olennainen kysymys onkin, miten hankkeiden haitallisia vaikutuksia voidaan hallita ja kompensoida. Akordin webinaarissa Hanna Paulomäki esittelee kirjallisuudessa tunnistettuja keinoja erilaisten hankkeiden luonnolle ja eläimille aiheuttamien haittojen sekä sosiaalisten vaikutusten tunnistamiseen ja korvaamiseen. Katsaus on toteutettu osana Tiina ja Antti Herlinin säätiön rahoittamaa hanketta, jossa Akordi rakentaa Suomeen vihreän siirtymän konfliktien ennakoinnin ja ratkaisun menetelmiä.

Julkaisu: Paulomäki, Hanna (2024). Katsaus energiahankkeiden ekologisten ja sosiaalisten haittojen kompensointiin. Akordi Oy julkaisuja.

Webinaarissa esitetyt kalvot: Hanna Paulomäki_kalvot 5.6.2024

Hanna Paulomäki on ekologi ja väitöskirjatutkija LUT yliopistossa. Hänen väitöskirjansa käsittelee uusiutuvan energian maankäytön sosio-ekologisia vaikutuksia. Hän viimeistelee parhaillaan myös oppikirjaa energiainsinööreille uusiutuvista energiamuodoista ja planeetan rajoista yhdessä professori Mika Järvisen kanssa Aalto yliopistossa. Lisäksi Hanna toimii Akordin neuvonantajana.

Tallenne: Vihreän siirtymän vauhti voi hyytyä ympäristökonflikteihin 19.3.2024

Ympäristösääntelyn keventäminen ei automaattisesti sujuvoita lupaprosesseja, vaan vaikutus voi olla päinvastainen. Tämä käy ilmi vihreän siirtymän konfliktien ratkaisua kehittävän Akordi Oy:n tilaamasta oikeustieteellisestä selvityksestä: Pölönen, Ismo (2024). Vihreän siirtymän vauhti ja ympäristömenettelyjen laatu : miten sujuvoittaminen, hyväksyttävyys ja ympäristönsuojelu yhdistetään? Akordi Oy julkaisuja

Nopea lähtö ei takaa pääsyä maaliin

Vihreän siirtymän hankkeiden läpimenoa pyritään parhaillaan nopeuttamaan useilla hallitusohjelmaan pohjautuvilla lakiuudistuksilla. Jos sääntelyä puretaan ilman monipuolista arviointia, tästä voi seurata kasvavia ympäristö- ja hyväksyttävyysongelmia. Lisäksi lupapäätökset voivat yhä useammin kaatua valitusprosesseissa.

Esimerkiksi rakentamislakiin ehdotettu vapautus kaavoitusvelvollisuudesta keventäisi alkuvaiheen sääntelytaakkaa, mutta suunnittelusta vapautetut hankkeet todennäköisemmin kaatuisivat valitusvaiheissa.

Menettelyjen nopeuttamistoimet tulisi siksi onnistua valitsemaan niin, etteivät konfliktit ja valituskierteet menettelyjen myöhemmissä vaiheissa luo hankkeille lisää viiveitä ja ongelmia”, selvityksen tehnyt ympäristöoikeuden professori Ismo Pölönen toteaa.

Selvityksessä korostetaan tarvetta ympäristölakien ja hallinnon perusratkaisujen kriittiseen uudelleenarviointiin.

Luvituksesta voidaan tehdä sekä nopeampaa että hyväksyttävämpää

Ympäristömenettelyt ovat Suomessa hajanaisia ja pitkäkestoisia. Vaikka EU-oikeus on monimutkaistanut ympäristölainsäädäntöä, sirpaleisen ympäristöhallinnan juurisyyt ja korjausmahdollisuudet ovat selvityksen mukaan kansallisissa sääntelyvalinnoissa.

Ympäristömenettelyjä on mahdollista nopeuttaa olennaisesti tinkimättä ympäristönsuojelusta ja hyväksyttävyydestä. Tämä on toteutettavissa yhdistämällä peräkkäisiä menettelyjä ja keskittämällä ympäristöohjauksen viranomaistehtäviä. Samalla tulisi kiristää hankkeiden sallittavuuden ehtoja erityisesti herkillä alueilla”, Pölönen arvioi.

Ennakoivia menettelyjä voidaan keventää, jos samaan aikaan lisätään ja kehitetään yhteistoiminnallista seurantaa hankkeiden toteutusvaiheessa. Se ei hidasta hankkeita, vaan vahvistaa siirtymän kestävyyttä ja hyväksyttävyyttä.

Selvitys on toteutettu osana Tiina ja Antti Herlinin säätiön rahoittamaa hanketta, jossa Akordi rakentaa Suomeen vihreän siirtymän konfliktien ennakoinnin menetelmiä.

Yhteydenotot:
Ismo Pölönen, ympäristöoikeuden professori, Itä-Suomen yliopisto, puhelin 040-5946024, ismo.polonen@uef.fi
Jonna Kangasoja, toimitusjohtaja, Akordi Oy, puhelin 050-4412863 jonna@akordi.fi

Julkistamistilaisuus:
Tiistai 19.3.2024 klo 17.15 Puistokatu 4 + livestream (ks. tallenne yllä)

17.15 Tilaisuuden avaus, Jonna Kangasoja, Akordi Oy

17.20 Ismo Pölönen, ympäristöoikeuden professori, Itä-Suomen yliopisto: Katso esityksen kalvot täältä

17.35 Kommenttipuheenvuorot:

Tapani Veistola, toiminnanjohtaja, Suomen luonnonsuojeluliitto
Heidi Lettojärvi, asiantuntija, Energiateollisuus ry
Lasse Peltonen, ympäristökonfliktien hallinnan professori, Itä-Suomen yliopisto: Katso esityksen kalvot täältä

18.45 Tilaisuus päättyy

Akordi sai vuoden 2023 Tuulivoimateko-palkinnon: ”Vihreä siirtymä ei ole ilmoitusasia”

Akordille on myönnetty vuoden 2023 Tuulivoimateko-palkinto työstään välittäjänä tuulivoima-alan ja poronhoidon välillä vuodesta 2020 alkaen. Pitkäjänteisen työn tuloksena on syntynyt konflikteja ennakoiva yhteistyöfoorumi sekä parhaat käytännöt tuulivoimahankkeille poronhoitoalueella. Suomen Tuulivoimayhdistys ry / Finnish Wind Power Association myöntämä palkinto luovutettiin 1.2.2024 Oulun Wind Finland-seminaarissa.

”Tuulivoiman kannalta harvaan asutut alueet, kuten poronhoitoalue ovat houkuttelevia sijoittumispaikkoja. Ongelmia syntyy siitä, että samat alueet ovat kuitenkin jo poronhoidon käytössä. Tuulivoima-alalla ei aina tunnisteta poronhoidon erityisasemaa tai tunneta eri alueiden merkitystä poronhoidon kannalta. Tästä on aiheutunut paljon ristiriitoja paikallisesti ja olemme luoneet neutraalille maaperälle tilan, jossa näitä kysymyksiä voidaan käsitellä ja löytää niihin konkreettisia ratkaisuja yhdessä” sanoo Akordin toinen perustaja ja työskentelyä vetänyt Jonna Kangasoja.

”Etenkin nykyisessä maailmantilanteessa erilaisten näkemysten ymmärtäminen ja yhteisten käytäntöjen löytäminen vuoropuhelun keinoin on tärkeä kansalaistaito. Tänä päivänä on helppoa asettua kasvottomasti vastakkain ymmärtämättä toisen osapuolen kantaa. Akordi tekee vaikuttavaa työtä olemalla sovitteleva ratkaisunhakija tuoden eri tahoja – tässä tapauksessa tuulivoima-alan ja poronhoidon – saman pöydän ääreen neuvottelemaan, perehtymään ja oppimaan toisiltaan”, Tuulivoimateon tuomaristo perustelee valintaansa.

Vihreä siir­ty­mä ei ole il­moi­tu­sa­sia, vaan vaatii pai­kal­li­sen hy­väk­syn­nän

Palkinnon vastaanottanut Akordin toinen perustaja ja toimitusjohtaja Jonna Kangasoja kiteytti torstaina, mitä työ on opettanut:

1. Vihreä siirtymä ei ole ilmoitusasia – etenkään paikallisesti, eli siellä missä erilaisten hankkeiden vaikutukset näkyvät, kuuluvat ja tuntuvat – sekä siellä missä hankkeiden vaikutuksia maankäyttöön, ympäristöön ja paikallisyhteisöihin vasta ennakoidaan ja pelätään.

2. Hyväksyttävyys on tuulivoiman yksi tärkeä tuotantotekijä. Mikäli vaikeita kysymyksiä ei onnistuta ratkaisemaan yhdessä niiden kanssa, joita ne koskettavat, seuraksena on hankeriskejä.

3. Konfliktipotentiaalin realisoituminen vaikuttaa käänteisesti tuulivoimapotentiaalin realisoitumiseen. Esimerkkejä tästä on nähtävissä niin kotimaassa kuin lähialueillakin.

4. Suomessa on jo ymmärretty, että asialle on tehtävä jotakin. Mutta valitut keinot, kuten luvituksen nopeuttaminen ja sujuvoittaminen, sekä hallinto-oikeuksien resurssien lisääminen ovat sellaisia keinoja, joilla ei välttämättä pystytä lisäämään hyväksyttävyyttä. Nämä keinot myös kertovat oletuksesta, että konfliktien määrä on vakio.

5. Keinovalikoimaan pitäisi viimeistään nyt – vielä hyvän sään aikana – lisätä neuvottelevaan yhteistyön ja osapuolten yhteiseen ongelmanratkaisuun perustuvia joustavia ja konflikteja ennakoivia menettelyjä.

6. Palkitussa työssä on nähtävissä, että näillä on konkreettista vaikutusta – sillä, että tullaan tutuiksi ja tullaan paremmin toimeen on vaikutusta hanketason yhteistyön sujumiselle.

7. Palkitut menettelyt ovat skaalattavissa valtakunnallisesti, alueellisesti ja myös hanketasolle kaikkialle, missä vihreän siirtymän hankkeiden ennakoidut tai todelliset vaikutukset herättävät huolta ja missä siirtymän hyväksyttävyys rakennetaan.

8. Ennaltaehkäisy on parasta konfliktinratkaisua. Se on tehokkainta, edullisinta ja varmasti kaikkien osapuolten kannalta mielekkäämpää kuin muut tarjolla olevat vaihtoehdot.

 

Lapin Kansa 1.2.2024: Vihreä siirtymä ei ole ilmoitusasia, vaan vaatii paikallisen hyväksynnän

Tiedote 1.2.2024: Yhteistyön rakentaminen tuulivoiman ja poronhoidon välille toi Akordille vuoden 2023 Tuulivoimateko-palkinnon

Luoma, Emma ja Kangasoja, Jonna (2023). Tullaan tutuiksi ja tullaan toimeen : Yhteistoiminnallisten toimintatapojen vaikutukset tuulivoiman paikalliselle hyväksyttävyydelle poronhoitoalueella. Akordi Oy julkaisuja.

TAH säätiöltä merkittävä rahoitus Akordille vihreän siirtymän konfliktien ennakointiin

Vihreä siirtymä on iso yhteiskunnallinen murros, ja se tietää eri intressiryhmien välisiä kamppailuja. Mitkä konfliktit ovat ennakoitavissa ja vältettävissä, entä mitkä kamppailut on välttämätöntä käydä?

Vihreän siirtymän tavoitteena on kestävä talous, joka ei perustu fossiilienergiaan eikä luonnonvarojen ylikulutukseen. Positiivisesta tavoitteestaan huolimatta vihreän siirtymän toimeenpanoon kytkeytyy risteäviä intressejä, arvoja ja oikeuksia. Esimerkiksi tuulivoimaloiden rakentamisella on vaikutuksia alueen maankäyttöön, luontoon, ihmisiin ja eläimiin. Tilanteissa, joissa ristiriidoilta ei voida välttyä, miten ja missä niitä kannattaisi käsitellä?

Kohti konfliktien ennakointia ja hallintaa

Nykytilanteessa ympäristöön vaikuttavien hankkeiden konflikteja käsitellään kuntien kaavoitus- ja päätöksentekoprosesseissa sekä vaikutusten arvioinnin ja luvituksen prosesseissa. Laajemmassa kuvassa vihreään siirtymään liittyy kysymyksiä siirtymän vauhdista, alueellisista vaikutuksista, hankkeiden yhteisvaikutuksista, alueellisista hyödyistä ja haitoista sekä uusien teknologioiden roolista ja niiden vaikutuksista. Esimerkiksi tuulivoiman rakentamiseen liittyvät ristiriidat kuvaavat käsillä olevia haasteita hyvin: tuulivoimahankkeista valtaosa johtaa kaavavalituksiin ja näiden käsittelyyn hallinto-oikeudessa.

Vihreän siirtymän toimeenpanoon tarvitaan intressien yhteensovittamisen, konfliktien ennakoinnin ja ratkaisun työkaluja. Monissa suunnittelu- ja päätöksentekoprosesseissa voidaan tunnistaa ja avata tilaa yhteiselle harkinnalle, ongelmanratkaisulle ja konfliktien ennakoinnille.

Millainen vihreän siirtymän konfliktien ennakointi- ja ratkaisukeskus voisi toimia Suomessa?

Seuraavan kahden vuoden aikana Akordi rakentaa laajan yhteistyöverkoston kanssa Suomeen vihreän siirtymän konfliktien hallinnan kapasiteettia ja konfliktien ennakoivaa hallintaa palvelevaa neutraalia foorumia Tiina ja Antti Herlinin säätiön tuella. Hankkeessa on mukana oikeudenmukaisen siirtymän ydinkysymysten parissa toimivia asiantuntijoita ja tahoja, joilla on suora näkymä myös siirtymän konfliktipotentiaaliin.

Hankkeessa tukeudutaan Akordin kokemuksen lisäksi kansainvälisiin esimerkkeihin ympäristökonfliktien käsittelyn toimintamalleista (ks. esim. Yhdysvaltojen ympäristöhallintoa palveleva EPA:n Conflict Prevention and Resolution Center ja Oregonin osavaltiossa toimiva National Policy Consensus Center).

Akordi on voittoa tavoittelematon yhteiskunnallinen yritys, jolla on 10 vuoden kokemus ympäristökiistojen ratkaisusta Suomessa. Olemme nähneet Akordin työssä, että laajasti hyväksyttävät ratkaisut syntyvät toimijoiden välisen yhteisen ongelmanratkaisun kautta.

Vuosina 2020–2022 tuulivoima-ala ja poronhoito saivat neutraalin osapuolen (Akordin) avulla laadittua yhteiset suositukset tuulivoimahankkeiden suunnitteluun ja operointiin poronhoitoalueella. Miksi suositukset tarvittiin? Reilu kolmannes Suomen maa-alasta on poronhoitoaluetta. Siellä, missä tuulivoimaa on Suomessa tähän mennessä rakennettu tai pyritty rakentamaan poronhoitoalueelle, se on sijoittunut lähes aina samoille asutuksen ulkopuolella oleville alueille, jotka ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta myös poronhoidon kannalta tärkeitä. Sen sijaan, että jokainen yksittäinen hanke poronhoitoalueella putoaa samoihin sudenkuoppiin, konfliktien hallinnan fokusta voidaan siirtää prosessissa aikaisempaan vaiheeseen hanketasolta “yläjuoksulle”.

Kuva: Konfliktien tunnistaminen ja niiden ennakoiminen ns. ‘yläjuoksulla’ ennen konfliktien kärjistymistä.

“Go slow to go fast”

Vaikeiden kysymysten ratkaisemiseen ei ole oikotietä. Jos huomioidaan konfliktien monenlaiset kustannukset, tehokkain ja usein myös nopein tie aikaa kestäviin tuloksiin on aloittaa ongelman ja kulloinkin ratkaistavien kysymysten huolellisella määrittelyllä ja rajaamisella niiden kanssa, jotka siihen kiinnittyvät ja joilla on annettavaa myös ratkaisuun.

Kun olennaiset kysymykset sekä kestävään ratkaisuun tarvittavat tahot on tunnistettu, on mahdollista rakentaa kaikkien kannalta mielekäs prosessi.

Pitkän aikavälin tehokkuus syntyy siitä, että keskeiset tahot myös sitoutuvat yhdessä synnytettyjen ratkaisujen toimeenpanoon. Tällainen työskentely vaatii usein ulkopuolista apua ja joskus myös riippumattoman maaperän, johon jokainen voi tulla luottaen siihen, että omalla panoksella on todellinen merkitys.

Hanke käynnistyi Akordi X Puistokatu4 seminaarissa 12.9. Katso tilaisuuden tallenne ja luennot: https://akordi.fi/yleinen/akordi-x-puistokatu-4-tapahtumasarja-yhteista-ongelmanratkaisua-kestavyysmurroksessa/

Teksti: Jonna Kangasoja / Akordi Oy

Blogi on julkaistu 4.9.2023 TAH säätiön Vieraskynä -palstalla